La morte della ragione

La morte della ragione (Anonymus), La Battalia (Anonymus), Giorgio Mainerio: Galgiarda, Schiarazula Marazula, Hayne van Ghizeghem: De fous biens plaine, Josquin Desprez: De fous biens plaine, Nymphes du bois, Alexander Agricola: De fous biens plaine I-III, John Dunstable: Puzzle Canon, Giovanni Gabrieli: Sonata XIII, Giovanni de Macque: Seconda Stravaganza, Nicolas Gombert: La Rose, Dario Castello: Sonata decimaquarta, Vincenzo Ruffo: Dormendo un giorno, Lodovico Grossi da Viadana: Napoletana, John Baldwin: 4 Vocum, Carlo Gesualdo: Canzon Francese, Giovanni Pietro del Buono, Sonata VII, Jacob van Eyck: Fantasia & Echo, Samuel Scheidt: Galliar Battaglia. Il Giardino Armonico, johtajana Giovanni Antonini, nokkahuilu. Alpha 450.

Aistit hallitsevat, järki on kuollut”, kirjoitti runoilija Petrarca, jonka sanoja tuntematon 1500-luvun italialaissäveltäjä peilaa Pavanessaan La morte della Ragione. Il Giardino Armonico ruokkii aisteja yltäkylläisen virtuoosisella soitolla, kornettien, viulujen, sellojen, harppujen ja ennen muuta Giovanni Antoninin soittamien nokkahuilujen, dulcianien ja chalumeaun ilotulituksella. Antonini yhdistää levyn otsikoksi valitun Petrarcan säkeen Erasmus Rotterdamilaisen renessanssitapoja moralisoivaan Tyhmyyden ylistykseen (1509), mutta levytekstiin lainattu Gilles Deleuzen ja Felix Quattarin kapitalismikritiikki muistuttaa, että tämä musiikki ruoskii myös nykykuluttajan saamattomuutta.

Kappalevalikoima yltää John DunstablenArvoituskaanonista” 1400-luvulta Cristoforo Caresanan Tarantellaan 1600-luvun lopulta. Hayne van Ghizeghemin rakastajattaren ylistyksestä, aikansa suosituimmasta chansonista De tous biens plaine, esitetään Josquin Desprezin neliääninen ja neljä erilaista Alexander Agricolan versiota. Levyn kirjavaa kimaraa jäntevöittää ajatus soitinmusiikin itsenäistymisestä lauletun musiikin malleista 1600-luvun hurjiin ”stravaganza”-kokeiluihin ja taistelunäytöksiin. Pohjalla kulkevaa filosofista pohdiskelua tukevat hienosti kuvitetut esittelytekstit, mutta pääosassa on italialaissoittajien huikea, kokemuksen rintaäänellä vahvistettu taito, tieto ja loputon muuntautumiskyky.

Antti Häyrynen

JAA
Edellinen artikkeliIn Nomine
Seuraava artikkeliSergei Prokofjev