Janáček & Ligeti

Leoš Janáček: jousikvartetot 1 ja 2, György Ligeti: jousikvartetto nro 1. Belcea-kvartetti. Aplha 454.

Minkä materiaalin musiikin tutkijat menettävätkään, kun säveltäjien kirjeenvaihto katoaa nykyään bittitaivaaseen. Leoš Janáček kirjoitti ihastukselleen Kamila Stösslovalle huikeat 650 kirjettä, jotka paljastavat hänen monen teoksensa tunteiden lähtökohdan. Erityisen omaelämäkerrallisia ovat säveltäjän kaksi jousikvartettoa, lisänimiltään Kreutzer-sonaatti ja Intiimejä kirjeitä. Teoksista on viime aikoina tullut useita levytyksiä, mutta erilaisille näkemyksille on tilaa. Belcea-kvartetti jättää sydäntäsärkevän romantiikan sivuun ja ottaa hillityn, hiljaisia nyansseja, läpikuultavuutta ja suoria tehoja viljelevän näkökulman.

Sielun salaisia sopukoita tutkiessaan Belcea osuu ytimeen. Etenkin toinen kvartetto tuntuu todellakin intiimeiltä paljastuksilta, joita ei ole tarkoitettukaan julki. Sävy on tuskaisampi kuin omassa hyllyssäni olevilla Emerson- ja Doric-kvartettien levytyksillä, mutta lyyriset helpotuksen tunteet saavat nekin osansa. Kreutzer-sonaatissa draama tuntuu hieman kliinisemmältä kuin kilpailijoilla. Teosten levytyksissä ongelmana on keksiä, mikä teos sopii kolmanneksi – kahdestaan kestoa on liian vähän. Ligetin ensimmäinen kvartetto (1954) on nappivalinta, sillä se muodostaa selkeän kontrastin mutta lähtee silti samasta maailmasta. Sitä on sanottu Bartókin seitsemänneksi kvartetoksi, ja yhtäläisyyksiä maanmieheen todella on niin yötunnelmissa kuin raisuissa rytmeissä, ja Belcea luo siitä kihisevän kokonaisuuden.

Harri Kuusisaari

JAA
Edellinen artikkeliWeinberg
Seuraava artikkeliPurcell