Jan Pieterszoon Sweelinck

Jan Pieterszoon Sweelinck: Praeludium Toccata 21, Phantasia à 4, Paduana Lachrimae 66, Toccata 20, Esce Mars 58, Toccata 24, Fantasia 3, Mein junges Leben hat ein End, Ut re mi fa sol la à 4 voci. Richard Egarr, cembalo. Linn CKD 589.

Jan Pieterszoon Sweelinckin (1562-1621) klaveeritaide osui yhteen Hollannin globaaliksi kauppamahdiksi nousun kanssa. Sweelinckin ei tarvinnut hakeutua monikulttuurisesta Amsterdamista vaikutteiden perään, ja hänen musiikistaan huokuu rento ja suvaitsevainen ote, jonka voi yhä löytää kaupungista. Aikalaistodistajat kertovat Sweelinckin olleen verraton urku- ja cembalovirtuoosi, joka saattoi jatkaa muunnelmien soittamista pikkutunneille asti. Jotenkin tuo tunnelma välittyy myös Egarrin levyltä, jossa hänen soittimenaan on vuoden 1638 Rückers-cembalon kopio.

Varhaisen barokin toccatat, fantasiat ja muunnelmat olivat sääntelystä vapaata musisointia. Sweelinckin teoksissa tuo hetkeen tarttuva, eri suuntiin kääntyilevä, mutta myös syvemmällä kulkevaa punaista lankaa seuraava ajatus korostuu. Keskisävelviritys tuottaa yllätyksiä nykykuulijalle esimerkiksi kuuluisassa Kromaattisessa fantasiassa.

Paduana Lachrimaessa Dowlandin kyyneleinen sävelmä saa uljaan asun. Yhtä vaikuttavia ovat muunnelmat hautajaissävelmästä ”Nuorella elämälläni oli loppu”, joka lopussa palaa yllättäen alkutunnelmaan. Sen sijaan muunnelmissa Est-ce Mars? sodan jumala paljastuukin Cupidoksi. 30 vuotta Amsterdamissa asunut Egarr ymmärtää Sweelinckin musiikin sosiaalisen hengen.

Antti Häyrynen