Ismo Eskelinen

”Kromos”: Sebastian Fagerlund: Kromos, Kalevi Aho: Solo XI, Olli Mustonen: Sonata nro 2, Tan Dun: Seven Desires, Jukka Tiensuu: Daydreams, Timo Alakotila: Psalm. Ismo Eskelinen, kitara. BIS-2395.

Uuden musiikin resitaalilevyt ovat usein täynnä kontrasteja, mutta Ismo Eskelisen uusi nykymusiikkialbumi on yllättävän yhtenäinen kaarros, joka kuljettaa toisiin maailmoihin. Kitara on jatkuvasti tarinankertojan roolissa varhaisimpien näppäilysoittimien tapaan. Kitaran sukusoittimien perimästä ammennetaan suoraan: Kalevi Ahon Solo XI suodattaa arabiluuttu udin henkeä säveltäjän omaan sävelkieleen, ja Tan Dunin kutkuttelevassa Seven Desires -sarjassa kitara kirjaimellisesti flirttailee flamencon ja kiinalaisen pipa-luutun kanssa, kun moderni soitin kietoutuu yhä lähemmäs pipaa huokailevin viettely-yrityksin. Levyn nimikkoteoksessa, Sebastian Fagerlundin Kromoksessa flamencon tulisuus antaa potkua vähitellen kuumenevalle matkalle Auringon pinnalle.

Eskelisen ote on vaivaton ja herkkä, tarinallisuuden määrittämä. Kitaran hienovivahteinen, moniääninen luonne avautuu levyllä mystisiin, hypnoottisiin ja hallusinoiviin maailmoihin, jotka herkistävät korvan ja mielikuvituksen. Olli Mustosen toinen kitarasonaatti on täynnä satua ja myyttiä, ja Jukka Tiensuun Daydreams -teoksessa poikkeusviritykset ja elektroniset kaksoisolennot luovat värjyvän virvatulimaailman.

Auli Särkiö-Pitkänen

JAA
Edellinen artikkeliEnsemble Gamut!
Seuraava artikkeliUuno Klami