Hyvätapaista Mendelssohnia

Felix Mendelssohn: Pianoteokset vol. 5. Variations serieuses op. 54, Sechs Kinderstücke op. 72, Zwei Kinderstücke, Variations op. 82, Gondellied WoO10, Ein Lied ohne Worte F-duuri, Lied D-duuri, Variaatiot op. 83, Kolme preludia op. 103a, Kolme etydiä op. 104b, Lieder ohne Worte op. 67. Howard Shelley, piano. Hyperion CDA68344.

Felix Mendelssohn sävelsi paljon pianomusiikkia, kuten Howard Shelleyn kokonaislevytyksen toiseksi viimeisestä julkaisusta voi päätellä. Chopinin ja Lisztin kaltaisten pianoromantikkojen rinnalla Mendelssohn näyttäytyy sävyisämpänä, ajoin vakavana ja dramaattisena, aina eleganttina ja herkkätunteisena säveltäjänä, joka karttoi edellisten päälle käyvää aistillisuutta. Tästä ei pitäisi seurata viktoriaanista patinaa, jolla Mendelssohnia muinoin vaalittiin. Shelley on englantilaispianisteista hyvätapaisimpia, rubatossaan ja luistavassa kosketuksessaan tarkoin säädetty, harvemmin mikään tulisielu.

Tunnetut ”Vakavat variaatiot” eivät silti kaihda otsikkonsa vaatimaa jyrkkyyttä, ja myös op. 82 ja 83 muunnelmissa Shelley lataa musiikkiin beethovenmaista taisteluhenkeä. Lapsille suunnatuissa kappaleissa näyttäytyy hyvin erilainen Mendelssohn, lempeä, mutta yksinkertaisuudessaankin henkevä säveltäjä. Kolme preludia liittyvät etäisesti säveltäjän kontrapunktiharrastukseen, kun taas kolme etydiä kertovat vaativasta harjoittelusta, jolla hän leipoi itsestään konserttipianistin. ”Laulut ilman sanoja” ovat pianoteoksista tutuimpia ja ovat leimanneet Mendelssohnin joskus korkeatasoiseksi olohuonesäveltäjäksi. Shelley voisi olla kuuluisassa ”Kehruulaulussa” terävämpikin, mutta musiikin melodisesta rikkaudesta hän ei jätä epäselvyyttä.

Antti Häyrynen