Hummel esiin varjosta

Joseph Wölfl: Pianosonaatti op. 33/3. Muzio Clementi: Pianosonaatti op. 50/1. Johann Nepomuk Hummel: Pianosonaatti nro 3 op. 20. Jan Ladislav Dussek: Pianosonaatti op. 61 ”Élégie harmonique”, musiikillisia näytteitä. Jean-Efflam Bavouzet, piano. Chandos CHAN 20128.

Beethoven on ollut 250-juhlavuotenaan niin vahvasti tapetilla, että on virkistävää kääntää katse hänen ympäristöönsä. Otsikolla ”The Beethoven Connection” kaikkialle ennättävä ranskalaispianisti Jean-Efflam Bavouzet luotaa säveltäjäpianisteja, jotka elinaikanaan olivat suuria kuuluisuuksia, vaikka sittemmin ovat jääneet Beethovenin varjoon. Valikoima Muzio Clementin (1752-1832), Jan Ladislav Dussekin (1760-1812), Johann Nepomuk Hummelin (1778-1837) sekä tuntemattomamman Joseph Wölflin (1773-1812) pianosonaatteja kertoo, minkälaisesta mainstreamista Beethovenin teokset kasvoivat.

Asteikkoja, sekvenssejä ja muita patenttiratkaisuja kuullaan kosolti, mutta näyttävän virtuoosisesti toteutettuna. Tyyli etenee Clementin ja Hummelin klassismista kohti Dussekin romanttisempaa ilmaisua. Hummelin lailla myös salzburgilaissyntyinen Wölfl oli Mozartin oppilas, ja hänellä oli vuonna 1799 Beethovenin kanssa sovinnollisesti päättynyt pianistinen kaksintaistelu. Bavouzet kaivaa musiikista taitavasti ajan henkeen liittyviä yhteyksiä Beethoveniin. Liitteeksi levyttämissään näytteissä hän demonstroi näitä yhtäläisyyksiä yksityiskohtien kautta.

Perimmäinen sanoma lienee, etteivät suurimmatkaan säveltäjät tee työtään tyhjiössä ja ’ajan henki’ on kollektiivisen historian tuote, joka syntyy vuorovaikutuksessa. Beethovenin pianosonaatit aiemmin levyttänyt Bavouzet nautiskelee kollegojen estradihenkisemmistä teoksista. Chandos on tavoittanut hyvin Yamaha CFX -flyygelin robustin saundin. Kiitokset ansaitsevat myös Marc Vignalin esittelytekstit.

Antti Häyrynen