Corelli

Arcangelo Corelli: Kamarisonaatit op. 2 ja op. 4. Pavlo Beznosiuk, viulu, Caroline Balding, viulu, Richard Tunnicliffe, sello, Paula Chateauneuf, arkkiluuttu, Roger Hamilton, cembalo/urut. Linn Records CKR 413 (2 cd).

Barokin triosonaatti ei ollut kamarimusiikin ensimmäinen valtalaji, mutta se oli ensimmäinen koko kulttuurin läpäissyt universaali teostyyppi. Ja Arcangelo Corellin (1653-1713) triosonaatit ovat tämän teostyypin esikuva, jota jäljiteltiin kymmeniä vuosia säveltäjän kuoleman jälkeen. Corelli oli myös ensimmäisiä säveltäjiä, joka hioi teoksiaan vuosia ennen kuin antoi ne julkaistavaksi. Kaksi kokoelmaa kirkkosonaatteja sai vuosina 1685 ja 1694 seurakseen op. 2:n ja op. 4:n yhteensä kaksikymmentäneljä kamarisonaattia. Ne ovat loppuun saakka viimeisteltyä ja punnittua musiikkia.

Preludeille ja tanssiosille pohjaava kamarisonaatti oli Corellilla yhtä henkevä laji kuin kirkkosonaatti. Viulisti Pavlo Beznosiukin vetämä Avison Ensemble todistaa hienostuneilla ja luistavilla tulkinnoillaan, että teosten lämminhenkinen ulkokuori kätkee sisäänsä ehtymättömän kekseliäisyyden.

Kokoelman yhdeksän mollisonaattia laajentavat musiikin tunneasteikkoa syvyyssuunnassa, vaikka Corellia ei kiinnostanut vivaldimainen repäisevyys. Roomalaissäveltäjän musiikista huokuu pikemmin barokkiajan ihanne hengellisen ja maallisen tasapainosta, maailmasta, jossa ihminen suruineen ja onnineen löytää aina paikkansa. Avison-yhtye tavoittaa tuon ihanteen pakottomasti, mutta aktiivisesti: viulut kepeästi tanssien, ja sello, arkkiluuttu sekä Roger Hamiltonin cembalo tai urut continuoa herkästi muunnellen. Linn Recordsin mehevä äänitys kruunaa julkaisun.

Antti Häyrynen