Clara Schumann

Clara Schumann: Kootut pianoteokset. Susanne Grützmann, piano. Profil PH 19054 (4 cd).

Clara Schumannin 200-vuotissyntymäjuhlaa vietetään myös levy-yhtiöissä, joista Hänssler Profil julkaisee uudelleen vuonna 2007 ilmestyneen soolopianoteosten kokonaislevytyksen. ”Kokonainen” on suhteellinen käsite, ja tässäkin tapauksessa siitä puuttuu joitakin improvisaatioita ja laulusovituksia, joita Susanne Grützmann ei ole ottanut mukaan. En anna asialle suurta painoa, sillä neljältä cd-levyltä saa antoisan ja kattavan kuvan Clara Schumannista säveltäjänä.

Claran taiteilijaprofiilia on tutkailtu tarkemmin toisaalla tässä lehdessä, mutta on silti muistutettava, että hän oli aikakautensa kuuluisimpia pianisteja. Säveltäjäpianistina hän debytoi kymmenvuotiaana säveltämillään poloneeseilla op. 1, joissa kuuluu Chopinin vaikutus. Vahvemmin omalla tai yhteisellä äänellä hän alkoi säveltää avioiduttuaan Robert Schumannin kanssa, mutta nuoruudenteoksetkin todistavat ilmiömäistä taituruutta ja ns. hyvää makua.

Valssikapriisit op. 2, Soirées musicales op. 6 tai Bellini-muunnelmat op. 8 ovat salonkityyliin kallistuvia bravuuriteoksia, joissa ei ole mitään vikaa. Syvällisempi ote tulee esiin romansseissa op. 11 ja op. 21, sekä omalla tavallaan myös Bachin innoittamissa kolmessa preludissa ja fuugassa op. 16. Julkaisematta jäänyt pianosonaatti (1842) on kiintoisa, vaikka vähän epätasapainoinen teos.

Grützmann väläyttää tarpeen tullen taiturillista säihkettä, mutta löytää myös romanssien runollisen herkkyyden. Huumoriakin löytyy, esimerkiksi Souvenir de Viennessä op. 9, jossa muistona Wienistä soi kaikuja Keisarihymnistä. Kokonaisvaikutelma on omistautuneesti viimeistelty ja Profilin levyboksi vakuuttaa, että Clara Schumann on todella kiinnostava säveltäjä omilla ehdoillaan.

Antti Häyrynen