Bartók

Béla Bartók: Pianokvintetto. Sandor Veress: Jousitrio. Vilde Frang, viulu, Barnabas Kelemen, viulu, Lawrence Power, alttoviulu, Nicolas Altstaedt, sello, Alexander Longuich, piano. Alpha 458.

Viime vuosina on kaiveltu monien säveltäjien nuoruudentuotantoa, mutta harvemmin sieltä on löytynyt mitään niin hauskaa kuin Béla Bartókin 23-vuotiaana säveltämä pianokvintetto. Vuonna 1904 kantaesitetty kvintetto arvosteltiin lehdistössä yltiömoderniksi, mutta Bartókin myöhempiin teoksiin verrattuna kyseessä on riemukkaasti myöhäisromanttinen sävellys – vähän kuin Brahmsin pianokvintetto, jolle on juotettu pullo Palinkaa. Se kuuluu varsinkin kvinteton mustalais- ja kansanmusiikkikohtauksissa, mutta koko teos on ylenpalttisessa runsaudessaan ilahduttava löytö.

Sandor Veressin (1907-1992), Bartókin oppilaan ja assistentin, jousitrio vuodelta 1954 on hyvin toisenlainen löytö. 12-säveljärjestelmää oivaltavasti soveltava sävellys on jotain, mitä Bartók olisi voinut säveltää, jos olisi saanut elää vähän pitempään. Hitaasta ja nopeasta osasta koostuva diptyykki on intensiivinen, vaikuttavasti keskieurooppalaisessa angstissa kärvistelevä teos.

Lockenhausin musiikkijuhlia vetävä sellisti Nicolas Altstaedt on houkutellut Alphan levylle todellisen tähtisikermän, jonka soitto on vastaansanomattoman hienoa.

Antti Häyrynen