Bachia raikkain ottein

J. S. Bach: kuusi partitaa. Mahan Esfahani, cembalo. Hyperion CDA68311/2.

Mahan Esfahani ei tyydy ”objektiiviseen” Bach-soittoon vaan viljelee partitoissa omaperäisiä ratkaisuja virittäen osien väliset karaktääri- ja tempoerot äärimmilleen. Se toimii, ja tämän Bachin parissa aika ei todellakaan käy pitkäksi. Esimerkiksi käy ensimmäinen partita. Esfahani hakee soittimestaan rikkaasti vaihtelevia sointeja: Preludin kirkkaus, Allemanden tukahdutettu surumieli, Sarabanden lempeästi laulavat ja trilliketjujen aistillisesti koristamat melodiat ja Giguen hurja kiito.

Samanlainen eriyttäminen ja cembalon värimaailman esittely jatkuu muissakin partitoissa. Joku saattaa oudoksua hitaiden osien loputtomiksi äityviä trilliketjuja ja nopeiden osien hurjiksi käyviä tempoja. C-molli-partitan Capricciossa oikukkuus saa jo rämäpäistä sävyä, ja e-molli-partitan Sarabandessa ekspressiiviset koristeet harhailevat ikään kuin lineaarista menoa kyseenalaistaen. Menuetteja Esfahani käsittelee niin, että niitä ei kukaan enää tanssisi, mutta eihän niitä siihen ole tarkoitettukaan. Ei tämä ole viimeinen eikä viisain sana Bachista, mutta raikas näkökulma kylläkin.

Harri Kuusisaari