Bach istuu nokkahuilulle

J. S. Bach: Sooloviulu- ja selloteoksia Frans Brüggen nokkahuilusovituksina, Bolette Roed, nokkahuilut, Ondine ODE 1323-2D

Nokkahuilu ei esiinny Bachin tuotannossa soolosoittimena, mutta varhaisen periodiliikkeen legendan Frans Brüggen Bach-sovituksissa piilee nokkahuiluaarre, johon tanskalainen Bolette Roed nyt tarttuu: sovituskokonaisuus sisältää osia viuluteoksista sekä kolme ensimmäistä sellosarjaa. Roed on uskalias, soittimelleen omistautunut muusikko, joka tekee Bachin parissa rohkeaa jälkeä. Hän soittaa taiturillisen ketterästi, muttei korosta teknisiä haasteita vaan luo soittimensa näköistä, valoisan pulppuilevaa ja värikkäästi artikuloitua musiikkia. Muotoilu voisi olla irtonaisempaakin, mutta monikielisten jousisoittimien polyfonia muotoutuu vuolaana, ja apuun tulee myös Roedin huolella valitseman tanskalaisen Augustenborgin linnankirkon riittävän kaikuisa mutta ihmisenkokoinen akustiikka.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Auli Särkiö-Pitkänen