Vogt tuo Brahmsiinsa laajaa tarinankerronnan tuntua

Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 2, Händel-variaatiot. Lars Vogt, piano ja kapellimestari, Royal Northern Sinfonia. Ondine ODE 1346-2

Pianisti-kapellimestari Lars Vogt on profiloitunut ennen kaikkea klassismin ja romantiikan ajan pianoteosten levyttäjänä, ja tuore Johannes Brahmsin toisen pianokonserton levytys jatkaa samalla linjalla. Vogt avaa dialogisessa kansilehtisessä ajatuksensa konsertosta kuin kertomuksena rikkoutuneesta harmoniasta ja paluusta kohti (mennyttä) yksinkertaista kauneutta, kuin vastakommenttina 1800-luvun lopun kehityssuunnille. Ajatusta korostaakseen on Vogt ottanut mukaan soolopianoteokseksi Brahmsin Händel-variaatiot, samassa B-duurissa kuin konserttokin.

Pianon takaa johtava Vogt korostaa erinomaisesti konserton tarinallista tulkintaa. Hän solistinakin pitää matalaa profiilia, eikä alleviivaa osuuksien virtuoosista vaativuutta. Se ei kuitenkaan johda arasteluun, vaan pikemminkin hienovaraiseen sävyjen rikkauteen. Händel-variaatiot soivat toisinaan enemmän romantiikan ryöppyävällä energialla, toimien pianon ja musiikillisen mahdollisuuksien tutkimusmatkana, jossa siinäkin duuriteema pian kääntyy molliksi ja kaivelee sieltä tiensä kohti 25 variaation jälkeen koittavaa fuugaa.