Varjoon jäänyt Hindemith

Paul Hindemith: Kammermusik I, II ja III, Kleine Kammermusik. Christopher Park, piano, Bruno Philippe, sello, Kronberg-akatemian solistit, Schleswig-Holsteinin festivaaliorkesteri, joht. Christoph Eschenbach. Ondine ODE 1341-2.

Paul Hindemithin musiikki jää Suomessa yllättävän vähälle soitolle, mikä on yllättävää kuunnellessa Kammermusik-teoksia, jotka tarjoavat jotain niin klasariummikolle kuin ammattilaiselle. Kammermusikien 1-3 sävelkielessä on läsnä 1920-luvun eteenpäin katsova, tietyllä tapaa ajaton tyyli, energisyys, vaihtelevuus ja turhaa romanttista venyttelevyyttä välttävät kursailemattomat ja napakat osat.

Lyhyydessään popmainen Kammermusik 1 riemastuttaa eloisuudellaan, ja mini-pianokonsertto Kammermusik 2 muistuttaa enemmän ajan soolopianoteoksia kuin romanttista konserttosatsia. Christopher Park osaa liikkua jännitystä pidättäen harmaan eri sävyillä. Kammermusik 3 on uusklassinen sellokonsertto; solisti Bruno Philippe vakuuttaa hitaassa osassa. Sarjan ulkopuolinen Kleine Kammermusik puhallinkvintetille soi hienosti, muttei sävellyksenä yllä aiempien tasolle.

Molemmat orkesterit ovat kansainvälisten nuorten lahjakkuuksien periodikokoonpanoja, ja vaikka taso onkin korkea, jää sointiin kaipaamaan ammattiorkesterin vaivatonta ”toistensa tuntemista”.