Sibelius

Jean Sibelius: Sinfonia nro 2. Edvard Grieg: Sinfoninen tanssi op. 64/2, Viimeinen kevät. Gürzenich-orkesteri Köln, johtajana Dmitri Kitajenko. Oehms Classics OC 457.

Dmitri Kitajenko on valinnut Sibeliuksen toiselle sinfonialle monumentaalisen mittakaavan. Verkkaisista tempoista huokuu brucknerilaista majesteetillisuutta, mutta vastapainona ovat lyyristen taitteiden läpikuultava keveys ja näynomaisuus. Sen ansiosta avausosan Allegretto säilyttää ilmavuutensa eikä hidas osa ole niin massiivisesti jyräävä kuin saattaisi. Suurimmat yllätykset tulevat loppupuolella. Scherzon välitaite (Lento e suave) tuntuu pysähtyvän kesäpäivän helteeseen, ja päätaitteen kertaus yllättää pahasti orkesterin vasket.

Myös ylimeno finaaliin on toteutettu sisyfosmaisella vääntämisellä, ja loppunousu kuuluu lajinsa perinpohjaisimpiin. Duuriin avautuvassa voitossa on ansaittua vääjäämättömyyden tuntua. Kitajenko ei ole päätynyt ratkaisuihinsa vahingossa, mutta tulkinta ei tunnu myöskään laskelmoidulta. Kölnin Gürzenich-orkesterin pääsääntöisesti uljaalla soitolla ja Oehmsin näyttävällä äänityksellä silattuna tulkinta on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ylimääräiset Grieg-numerot eivät vaakaa juuri kallista: Viimeinen kevät kestää sekin tavallista pitempään, niin kuin tänä vuonna ylipäätään.

Antti Häyrynen

JAA
Edellinen artikkeliRoussel
Seuraava artikkeliSibelius