Shostakovitsh

Dmitri Shostakovitsh: Lude op. 19, Rakkaus ja viha op. 38. Mannheimin oopperakuoro, Rheinland-Pfalzin Saksalainen Valtionfilharmonia, johtajana Mark Fitz-Gerald. Naxos 8.574100.

On vuosi 1979, maailmassa kommunistinen järjestys eikä luteita sängyissä. Kun tähän hygieeniseen todellisuuteen tuodaan vuodelta 1929 NEP-kauden keinottelija ja syöpäläisiä, saadaan aikaiseksi kaaos, joka loppuu vasta, kun molemmat on suljettu eläintarhaan. Vladimir Majakovskin aikansa neuvostomenoa ilkkuva Lude sai ensi-iltansa Vsevolod Meyerholdin ohjaamana ja Aleksandr Rodzenkon visualisoimana 1929. Runoilijan ohje säveltäjä Dmitri Shostakovitshille oli: ”Sävellä palomiesten musiikkia”. Musiikki tuo foxeineen ja galoppeineen mieleen berliiniläiskabareen, joka oli Shostakovitshin satiirisen nuoruudentyylin lailla kovaa vauhtia päätymässä kiellettyjen listalle.

Shostakovitshin näyttämömusiikki tarjoaa hilpeän puolituntisen

Pultin, Kultaisen ajan tai Nenän tapaan. Rheinland-Pfalzin Saksalainen valtionfilharmonia on löytänyt Mark Fitz-Geraldin ja fleksatonin johdolla sisäisen anarkistinsa. Oman innokkaan panoksensa touhuun antaa Dani Jurisin valmentama Mannheimin oopperan kuoro solisteineen. Albert Gendelshteinin elokuva Rakkaus ja viha (1935) edustaa muutamaa vuotta myöhemmin voimaan astunutta sosialistista realismia: siinä työläisnaiset ryhtyvät puolustamaan kaupunkiaan hyökkääjiä vastaan. Koomisissa kohtauksissa Shostakovitshin terä on tallella, mutta sankarimoodissa musiikista kaikkoaa persoonallisuus. Fitz-Geraldin pätevästi rekonstruoimana ja toteuttamana elokuvapartituuri täydentää ansiokkaasti Shostakovitsh-diskografiaa.

Antti Häyrynen

JAA
Edellinen artikkeliKopatchinskaja
Seuraava artikkeliWeinberg