Schumannia raikkaalla otteella

Robert Schumann: Sinfoniat nro 1, ”Kevät”, ja 4. Kölnin Gürzenich-orkesteri, johtajana François-Xavier Roth. Myrios MYR028.

Schumannin orkesteriteoksissa tuntuu aina olevan käynnissä jonkinlainen pelastusoperaatio, jossa osoitetaan, että säveltäjä osasi käsitellä orkesteria ja muiden sekä hänen oma kritiikkinsä oli perusteetonta. Gardiner levytti teokset aikoinaan periodisoittimin, mutta viimeksi livenä Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa. Myös François-Xavier Roth luottaa Gürzenich-orkesterin standardisoittimiin ja konserttitaltiointiin. Ja luonnollisesti hän tulkitsee Schumannin neljännestä sinfoniasta varhaisemman (1841), yhtä aikaa ”Kevät”-sinfonian kanssa syntyneen version.

Rothin raikas ote istuu mainiosti nuorekkaisiin sinfonioihin. Tempot ovat reippaita, vibratoa vähän ja vasket rämähtävät iskevällä innolla. Orkesterisointi on läpivalaistu yksityiskohdissaan, mutta säilyttää sinfonisen painokkuuden. Keväinen kuohunta yltää lisänimeä kantavasta esikoissinfoniasta John Finsonin editoimaan d-molli-sinfonian varhaisversioon. Vaikka Rothilla on koko ajan kokonaisarkkitehtuuri tähtäimessään, jotain teosten romanttisesta alttiudesta ja eetoksesta jää silti sivuun. Tulkinnan parametrit tulevat objektiivisesti ajattelevasta HIP-suuntauksesta, Schumann sen sijaan oli subjektiivinen sielu.

Antti Häyrynen