Gustav Mahler

Gustav Mahler: Sinfonia nro 10 (täyd. Deryck Cooke). Minnesotan orkesteri, johtajana Osmo Vänskä. BIS-2396.

Mahlerin kymmenes sinfonia jäi häneltä kuollessaan kesken, mutta siitä on tullut Deryck Cooken (1989) tai muiden täydentämänä yhä vakiintuneempi osa hänen sinfoniasarjaansa. Osmo Vänskä antoi aikoinaan uuden elämän monille Sibeliuksen teosten unohtuneille tai varhaisille versioille. Myös Mahlerin kymmenennen sinfonian tulkinnassa hän onnistuu luomaan keskeneräisestä teoksesta draamallisen kokonaisuuden, johon orkestroinnin outoudet ja vaihtuvat karakterit istuvat luontevasti. Avaava Adagio-Andante etenee tavallista lempeämpänä, mutta kriisiytyy Vänskän tavaramerkiksi tulleisiin pianissimo-fortissimo-kontrasteihin. Kuuluisa yhdeksänsävelinen riitasointu kajahtaa yllättävän epädramaattisena, epäilemättä tarkoituksellisen alleviivaamattomana.

Jälkimmäiset osat jäivät Mahlerilta luonnosasteelle, mutta Vänskän ja minnesotalaisten esityksessä ero on tavallista huomaamattomampi. Mahler oli viemässä soitinnustaan kamarimusiikillisempaan suuntaan, ja nuo jaksot niveltyvät tavallista paremmin kokonaisuuteen, vaikka satsi paikoin kuulostaakin luurankomaiselta. Kaksi scherzoa ja lyhyt Purgatorio on muotoiltu loogisesti ja ironisissa äänenpainoissaan osuvasti. Hankalin hahmotettava on laaja finaali, joka alkaa tässä poikkeuksellisen vakuuttavalla isorummun mäjähdysten ja ylimaallisen tuuban vuoropuhelulla. Vänskä kasvattaa draamaa maltilla ja saavuttaa osan huipentuman eleettömällä varmuudella.

Antti Häyrynen