Erkki-Sven Tüür: Peregrinus Ecstaticus, Le poids des vies non vécues, Noesis. Christoffer Sundqvist, klarinetti, Pekka Kuusisto, viulu, Radion sinfoniaorkesteri, johtajana Hannu Lintu. Ondine ODE 1287-2.
Erkki-Sven Tüur (s. 1959) on ollut pitkään suomalaisille läheinen virolaissäveltäjä, ja yhtymäkohtia voi etsiä niin sävellystekniikasta kuin mielikuvituksesta. 2000-luvulla Tüüriä on vienyt eteenpäin itämainen filosofia, mutta nuoruusvuosilta löytyy rock-kokeiluja, mikä selittää hänen pyrkimystään ymmärtää musiikkia rajattomana organismina. “Länsimaisessa musiikissa on monia rinnakkaisia maailmoja. Vain harvoin on esiintynyt todellista halua ymmärtää, mitä naapurissa tapahtuu”, saatteli Tüür vuonna 2004 viidettä sinfoniaansa.
Ondinen levyuutuus avaa naapuriin paraatioven. Hannu Lintu ja ilmiömäisesti soittava Radion sinfoniaorkesteri ovat täydellisesti elementissään. Musiikkitalossa tehty äänitys räväyttää Tüürin orkesterisaundit kolmiulotteisesti hehkuvina ja syviä spektraalisia värejä huokuvina, mutta ilman suuntaukseen tunkevaa poseeraavaa spektaakkelia.
Kaikilla teoksilla on jossain mielessä filosofis-meditatiivinen olemus. Peregrinus Ecstaticus (2012) on klarinettikonsertto, jossa Christoffer Sundqvistin soitin muuttuu otsikossa mainituksi eläväksi pyhiinvaeltajaksi. Kolmiosaisen matkan täyttävät orkesterin ihmeelliset näyt ja solistin haltioitunut virtuositeetti, jotka raivaavat edeltä ylivoimaisiltakin tuntuvat esteet. Palkintona ei ole urheilusuorituksen kultamitali, vaan saapuminen rauhan satamaan.
Varhaisempi Noesis (2005) on konsertto viululle ja klarinetille, jossa yhteisymmärryksen ja eripuran aiheita demonstroidaan välillä vähän opettavaisestikin. Pekka Kuusiston ja Christoffer Sundqvistin yhteissolismia on silti nautinto seurata. Ideoiden, eleiden ja sointien syöttöpeli on rikasta ja reaktionopeudeltaan ällistyttävää. Teoksessa syntyvä ymmärrys tai tietoisuus (kreik. noesis) on tavallaan myös ugrilaisen yhteishengen ja insinööritaidon ylistystä.
Jollain tavoin suurimman vaikutuksen tekee liki 12-minuuttinen pienoisrequiem Le poids de vies non vécues (2014) orkesterille. Tüür maalaa uhkeilla, tummankarvailla väreillä barokkisen juhlavan kohtauksen, joka kertoo elämän raskaudesta meille kaikille hapuileville, joilta korkeampi tietoisuus on vielä saavuttamatta.
Antti Häyrynen
