Dvořák

Antonín Dvořák: Sinfoniat 1-9. Berliinin Staatskapelle, johtajana Otmar Suitner. Brilliant Classics 96043 (5 cd).

Antonín Dvořákin sinfonioista nro:t 7-8 kuuluvat orkesterin vakio-ohjelmistoon, nro:t 5 ja 6 hieman satunnaisemmin, mutta varhaisia sinfonioita ensimmäisestä neljänteen en muista kuulleeni konsertissa koskaan. Levyllekin ne yltävät lähinnä vain sinfonioiden kokonaislevytyksissä, joista tässä on käsissä markkinoiden huokein, alun perin VEB:n Eterna-merkin, sittemmin Berlin Classicsin ja nyt Brilliant Classicsin julkaisema Otmar Suitnerin ja Berliinin Staatskapellen vuosina 1979-1983 levyttämä kokonaisuus.

Itävaltalainen Suitner työskenteli pääosan urastaan Itä-Saksassa ja edusti germaanista Kapellmeister-traditiota. Hän oli Clemens Kraussin oppilas ja Hans Swarovskyn seuraaja Wienin musiikkikorkeakoulussa. Maanmieheensä Herbert von Karajaniin nähden tyyli oli koruttomampi ja maanläheisempi, mutta selkeydessään ja tasapainoisuudessaan kestävä. Nämä ovat kaikki avuja, joilla Dvořákin sinfoniat saa toimimaan. Suitnerin tempot ovat riuskoja, ja hän lietsoo Itä-Berliinin orkesterista iskevää soittoa. Erityinen ilonaihe ovat puupuhaltimet, joiden sointi on puolimatkassa Prahaan.

Suitner onnistuu erityisen hyvin varhaissinfonioissa, jotka eivät ole oikein innostaneet muita johtajia. Nuoren Dvořákin orkesterisaundi on Wagnerin Tannhäuserin ja Lohengrinin kyllästämää, tyyli dramaattinen ja ote hellittämättömän reipas. Pitkäjänteisempää kehittelyä ja tsekkiläisiä tanhuaiheita alkaa esiintyä räväkästä viidennestä sinfoniasta eteenpäin, ja Suitner poimii hyvin böömiläisen poljennon kuudennen sinfonian furiantista. Seitsemännen sinfonian mollidraaman hän hahmottaa muita teoksia monumentaalisemmin. Jos kahdesta viimeisestä sinfoniasta on legendaarisempiakin levytyksiä, on esittäjien ruuti niissäkin kuivaa, eikä sitä säästellä.

Antti Häyrynen

JAA
Edellinen artikkeliPiae Cantiones
Seuraava artikkeliKopatchinskaja