Draamaa ja huumoria

Ludwig van Beethoven: Sinfoniat nro 1 ja 2. Carl Philipp Emanuel Bach: Sinfoniat Wq 175 ja 183/4. Akademie für Alte Musik Berlin, konserttimestari Bernhard Forck. Harmonia mundi hmm 902420.

Beethovenin kaksi ensimmäistä sinfoniaa (1800–1802) jatkoivat wieniläisklassista perinnettä mutta murtautuivat myös ulos sovituista pelisäännöistä. Historiallinen esitystapa on usein korostanut teosten radikaaliutta muurinmurtajamaisella aggressiivisuudella, mutta konserttimestari Bernhard Forckin liidaamana soittava Berliinin vanhan musiikin akatemia löytää enemmän nyansseja kaihtamatta rämäpäistä optimismia.

Harmonia mundin Beethoven-sarjassa sinfoniat on yhdistetty muiden säveltäjien, tässä kahta sukupolvea varhaisempiin, mutta yhtä yllätyksellisiin C. P. E. Bachin sinfonioihin. Bachin F-duuri-sinfonialla näyttäisi olevan yhteys Beethovenin ensimmäiseen sinfoniaan, mutta vertailuasetelma on hedelmällinen laajemmassa, Mozartin ja Haydnin taakse ulottuvassa perspektiivissä. Esityksissä on kamarimusiikillista valppautta, vaikka kapellimestarittomuus tuo käänteisiin hetkittäistä jäykkyyttä. Näyttävän draaman lisäksi kuulijaa ilahduttavat Beethovenin hyväntuulinen ja Bachin kärkevämpi huumori.

Antti Häyrynen