Bohuslav Martinů

Bohuslav Martinů: Viulukonsertot 1-2. Béla Bartók: Sooloviulusonaatti. Frank Peter Zimmermann, Bambergin sinfonikot, johtajana Jakub Hrusa. BIS-2457.

Martinůn kaksi viulukonserttoa eivät ole lähimainkaan niin tunnettuja kuin soisi. Levytyksiäkin on syntynyt vähänlaisesti: Josef Sukin Supraphon-tulkinnat kuuluvat historialliseen kategoriaan, ja Isabelle Faust levytti jokin aika sitten toisen konserton. Frank Peter Zimmermann paikkaa Bambergin sinfonikkoja johtavan Jakub Hrusan kanssa ison aukon näyttäen, kuinka elinvoimaisesta ja taiturillisesta musiikista on kyse. Sekä vuonna 1933 valmistunut ensimmäinen että kymmenen vuotta myöhemmin syntynyt toinen viulukonsertto ovat kolmiosaisia, layoutiltaan uusklassisia teoksia, jotka luultavasti sujuvan luonteensa vuoksi ovat jääneet sivuun.

Paljon säveltänyt Martinů oli kostealle pinnalle maalaava frescotaiteilija, jonka musiikissa on patenttiratkaisunsa, mutta myös tuoreutta ja jännittävyyttä, jota ei toisenlaisella tekniikalla tavoita. Liekehtivä viulusoolo kuulostaa alati muuntuvan elämän symbolilta, jota Zimmermann tanssittaa viulullaan vuoroin demonisesti ja vuoroin herkän aistillisesti. Hrusalle Martinůn musiikki on lähetystehtävä, eikä hän päästä yhtään yksityiskohtaa karkuun. Konserttojen kumppaniksi on levytetty Bartókin järeä uusbarokkinen soolosonaatti (1944), kestoltaan konserttojen mittainen. Zimmermannin soitossa ei ole mitään varmistelun tuntua, ja Presto-finaali sivaltaa yhtä kiihkeänä kuin tarkkanakin.

Antti Häyrynen

JAA
Edellinen artikkeliThe Queen’s Delight
Seuraava artikkeliArvo Pärt