Bernstein

Leonard Bernstein: sinfonia nro 2 “The age of ancxiety”. Kystian Zimerman, piano ja Berliinin filharmonikot, joht Sir Simon Rattle.

Leonard Bernsteinin toista sinfoniaa pianolle ja orkesterille kuulee harvoin, ja sen eklektisyys koettelee paikoin kärsivällisyyttä. Kun sen 60-lukulaiseen idealismin paloon saa henkilökohtaisen otteen, syntyy drive, jossa sanoma kantaa yli kuoppien. Näin kävi Krystian Zimermanin ja Sir Simon Rattlen esityksessä viime kesänä. Kyseessä oli Rattlen jäähyväiskonsertti Berliinin filharmonikkojen johtajana. Zimerman oli Bernsteinin hyvä ystävä ja lupasi soittaa teoksen hänen 100-vuotismustonaan.

Teos perustuu W.H. Audenin heti sodan jälkeen vuonna 1946 kirjoittamaan runoon The Age of Anxiety, jossa ystävykset kokoontuvat newyorkilaiseen baariin filosofoimaan maailmantapahtumia ja inhimillisyyden katoa. Ei mitenkään epäajankohtainen teema. Piano kuvaa päähenkilöitä, ja orkesteri peilaa heidän ajatuksiaan. Musiikki velloo tyylistä toiseen: on Stravinskyä, Bartokiabarokin sarabandea, svengaavaa jazzia, mahlerilaista maailmantuskaa. Paikoin se unohtuu humalaiseen tiedottomuuden tilaan, jolloin kaikki pelot ja tabut nousevat pintaan.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari

JAA
Edellinen artikkeliZender
Seuraava artikkeliLandggaard