Beethoven

 

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 3 ”Eroica”. Richard Strauss: Metamorfoosit. Sinfonia Grange au Lac, johtajana Esa-Pekka Salonen. Alpha 544.

Strauss lainaa Metamorfoosiensa lopussa BeethoveninEroica”-sinfonian surumarssia, joten on perusteltua sijoittaa sävellykset samalle levylle – joskin mieluummin Beethoven ensin. Esa-Pekka Salosen Ranskassa johtamissa konserttitaltioinneissa sokeri on jätetty pohjalle, sillä hänen Beethoven-tulkintansa on tuoreudessaan ja elävyydessään eheämpi kuin Straussin paikoin yliempaattisesti tulkittu jousifantasia. Salonen levytti Metamorfoosit aikoinaan Tukholmassa (Sony) lujemmin eriteltynä, eikä nuorilla ranskalaissoittajilla ole aivan samaa varmuutta.

Eroica-sinfoniassa työskentely käsin poimitun Sinfonia Grange au Lacin kanssa on sytyttävää. Yhteistyössä on samanlaista energiaa kuin aikoinaan Salosen ja Avantin Beethoven-esityksissä. Avausosa on svengaava ja eteenpäin katsova, mutta aikaa riittää nautinnollisiin yksityiskohtiin. Tempovalintoja ohjaa luonnollinen loogisuus, eikä hitaassa osassa kavahdeta traagista painoa. Scherzossa pääsevät käyrätorvet kunniapaikalle ja finaalimuunnelmat on muotoiltu huumorilla ja herkkyydellä. Totuutta ei ole hakattu kiveen – siitä pitävät livelipsahduksetkin huolen – minkä ansiosta tulkinta tuntuu elävältä, eikä esitysmetodin todistelulta.

Antti Häyrynen

JAA
Edellinen artikkeliPylkkänen
Seuraava artikkeliCoates