Asiallista kamarimusiikkia

Paul Hindemith: Kamarimusiikit nro:t 4-7: Konsertto viululle ja kamariorkesterille op. 36/3, Konsertto alttoviululle ja kamariorkesterille op. 36/4, Konsertto viola d’amorelle ja kamariorkesterille op. 46/1, Konsertto uruille ja kamariorkesterille op. 4672. Stephen Waarts, viulu, Timothy Ridout, alttoviulu, Ziyu Shen, viola d’amore, Christian Schmitt, urut, Kronberg-akatemian solistit, Schleswig-Holsteinin festivaaliorkesteri, johtajana Christopher Eschenbach. Ondine 1357-2.

Paul Hindemith kapinoi romantiikkaa vastaan 1920-luvulla sekä asiallisella objektiivisuudella että rämäpäisellä anarkismilla. Vuosina 1925–27 syntyneet ”kamarimusiikit” – toinen osa Ondinen kokonaislevytystä – kuuluu ensin mainittuun osastoon. Meidän hehkeän hedonistiselle ajallemme tällainen Bauhaus-henkinen käytännöllisyys, saksalaisista marsseista tislattu rytmienergia ja poseeraamaton soitintaituruus voi olla vierasta, mutta on välillä vapauttavaa kuunnella musiikkia, joka vetoaa enemmän korviin ja arkkitehtuuriin kuin tunteisiin.

Hindemith syyllistyy hetkittäin patenttiratkaisuihin, mutta hitaissa osissa on myös riipivää kauneutta. Viisiosaisessa viulukonsertossa vimmaisten nopeiden osien ja hitaan ”Yömusiikin” tasapaino on onnistunein. Alttoviulu- ja viola d’amore -konserttoja Hindemith soitti itse, ja persoonallinen samaistuminen soolosoittimeen kuuluu. Urkukonsertto oli Frankfurtin radion tilaus ja sointikuvansa puolesta yksi ensimmäisistä ”radiofonisista” sävellyksistä.

Christopher Eschenbach on johtanut Schleswig-Holsteinin musiikkifestivaalien orkesteria vuodesta 2004 ja poiminut solisteikseen toistaiseksi tuntemattomia nuoria virtuooseja. Siitä seuraa intoa ja eläytymistä, jos toisinaan myös ylimääräistä puristusta, joita Eschenbachin kaitseva käsi rajoittaa. Kamarimusiikillinen vuorovaikutus oli viimeistellympää Chaillyn ja Abbadon kokonaislevytyksissä, mutta Eschenbach ymmärtää paremmin musiikin germaanisen juurevuuden ja kursailemattoman kulmikkuuden.

Antti Häyrynen