Andreas Romberg

Andreas Romberg: Viulukonsertot nro 4, 9 ja 12. Chouchane Siranossian, viulu, Capriccio-barokkiorkesteri. Alpha 452.

Viulistisäveltäjä Andreas Rombergin (1767–1821) ura osui suurin piirtein Beethovenin aikaan, ja kuuluisamman kollegansa varjoon hän on myös jäänyt. Rombergin tähti alkoi nousta alle kymmenvuotiaana, mutta elämäntaipaleesta tuli Napoleonin sotien vuoksi rikkonainen. Säveltäjänä Romberg oli itseoppinut, tyyli klassinen ja myöhäisimmissä teoksissa orastavasti romanttinen. Viulukonserttoja hän sävelsi kaksikymmentä, kaikki omaan käyttöön, ja sen vuoksi vain muutama niistä painettiin laajempaan levikkiin.

Alphan levylle poimitut näytteet Rombergin viulukonsertoista esittelevät hyväntuulisia virtuoositeoksia, joissa riittää näyttävää taituripyöritystä, mutta musiikillinen ote on silti rento. Vuonna 1786 valmistuneet C- (nro 4) ja A-duuri-konsertot (nro 9) kumpuavat Haydnin vaikutuspiiristä, mutta vuonna 1809 valmistunut g-molli-konsertto (nro 12) kertoo mollidraamallaan Beethovenin vaikutuksesta. Jälkimmäinen teos on trion taiteellisesti haastavin luomus, mutta myös varhaisemmissa konsertoissa Romberg onnistuu yhdistämään perinteiseen kolmiosaiseen rakennelmaan persoonallisia vetoja. Chouchane Siranossian suoriutuu teknisistä haasteista hyvin, vaikka joutuukin ylärekisterin käsittelyssä lujille. Capriccio-barokkiorkesteri liikkuu hänen ympärillään kuin varpaillaan täräyttäen vapautuneesti alku- ja loppukaneettinsa.

Antti Häyrynen

JAA
Edellinen artikkeliDaniel Bjarnason
Seuraava artikkeliJ. S. Bach