Aho

Kalevi Aho: Konsertto patarummulle ja orkesterille (2015), Pianokonsertto nro 1 (1988-89). Ari-Pekka Mäenpää, patarummut, Sonja Fräki, piano, Turku filharmonia, johtajina Erkki Lasonpalo ja Eva Ollikainen. BIS 2306

Vaikka Kalevi Ahon konserttoarkkitehtuurilla on klassistiset piirteensä, ei ole puhettakaan, että hän täyttäisi uudella viinillä vanhoja leilejä. Viisiosainen patarumpukonsertto ja neliosainen ensimmäinen pianokonsertto seuraavat omaa persoonallista dramaturgiaansa, joka kasvaa pitkälti soolosoittimen olemuksesta ja sointimaailmasta.

Aho on säveltänyt konserttoja monille harvinaisille soittimille. Lyömäsoittimilla on hänen orkesteriteoksissaan oma erottuva roolinsa, joten konsertto patarummulle ei ole täysin outo ilmestys. Yhteistyö teoksen solistin Ari-Pekka Mäenpään kanssa on tuottanut monia yksilöllisiä piirteitä, joissa patarummut loistavat, eivätkä vain rytmisoittimena vaan melodiaa, harmoniaa ja hiljaisia sointivärejä tuottavana instrumenttina. Musiikilla on jälleen orientaaliset piirteensä, jotka kumpuavat enemmän universaalisuudesta kuin eksotiikasta.

Ensimmäisellä pianokonsertolla on numerologinen innoitus, jota Aho tekstissään avaa. Mystiikkaan taipuvaan patarumpukonserttoon verrattuna on kyseessä kirkkaammin ja sinfonisemmin jäsennelty teos, jossa Sonja Fräkin kineettisesti kimmeltävä ja mojovaksi äänitetty soolo integroituu vauhdikkaasti ja luonteikkaasti soittavan Turku filharmonian osaan. Teoksen ilme on yhtä aikaa abstrakti ja välitön. Orkesteri kuulostaa sekä Erkki Lasonpalon että Eva Ollikaisen johdolla tiiviiltä, innostuneelta ja raikkaalta.

Antti Häyrynen

JAA
Edellinen artikkeliMarenzio
Seuraava artikkeliBruckner