Tyrannin jäljillä

”Tiranno”. Alessandro Scarlatti: Il Nerone, La morte di Nerone, Georg Friedrich Händel: Agrippina condotta a morire, Claudio Monteverdi: kohtauksia oopperasta Poppean kruunaus, Bartolomeo Monari: La Poppea. Kate Lindsay, mezzosopraano. Arcangelo, joht. Jonathan Cohen. Alpha736.

Kiinnostava levy keskittyy keisari Nero -aiheisiin teoksiin. Vain yksi näistä on ooppera, Monteverdin Poppean kruunaus, muut kamarikantaatteja ja soolokohtauksia, mutta hahmosta muodostuu monitasoinen ja ristiriitainen kuva. Kate Lindsay on hieno äänellä näyttelijä, joka ottaa barokin retoriikasta, tunneilmaisusta ja kuvioilla leikittelystä kaiken irti.

”Minun valtakunnassani vain pahuus hallitsee”, myöntää keisari Scarlattin Il Neronessa, ja musiikki välittää aistillisen kevytmielisyyden hybristä. Scarlattin Neron kuolemassa puolestaan tunnelma on kääntynyt aavemaiseksi. Molemmissa Kate Lindsay käyttää laajaa vokaalista ilmaisuasteikkoa legato-, ohenne- ja koloratuuritaiteesta pelkistykseen ja rumasti laulamiseen. Händelin Agrippina-aiheinen kantaatti taas keskittyy keisarin äidin ristiriitaisiin tuntoihin Neron lähetettyä hänet kuolemaan. Mielentila heittelee laidasta laitaan, ja Lindsay välittää ne eheyden kärsimättä.

Poppean kruunauksen kohtauksissa laulajatar pelkistää Ottavian Hyvästit Roomalle vaikuttavasti, kihertelee duetossa Nandus Williamsin kanssa venytellen ja kiihtyy Scenecan kuoleman jälkeisessä vapauden huumassa miltei raiteiltaan. Bartolomeo Monarin La Poppea taas tuo raastavasti esiin Neron pettämän, kuolemaan tuomitseman ja tälle raskaana olevan Poppean epäuskoiset tunnot. Arcangelo-yhtye on valppaasti läsnä draaman joka käänteessä.

Harri Kuusisaari