Caroline Shaw’n laulusarja on taidepopin ja klassisen välimaastossa

Caroline Shaw: Narrow Sea, Taxidermy. Dawn Upshaw, sopraano; Gilbert Kalish, piano; Sō Percussion. Nonesuch 7559791789

Nuoren polven tunnetuimpiin amerikkalaissäveltäjiin kuuluvan Caroline Shaw’n (s. 1982) teosten uusin levytys, Narrow Sea, edustaa kamarimusiikin puolella harvinaista EP-formaattia. Viisiosainen Narrow Sea perustuu kuvionuotein kirjoitettuun 1800-luvun virsikokoelmaan The Sacred Harp, josta poimittuja tekstejä yhdistävät vesi ja vetten ylitys taivasta kaivatessa ja sinne matkatessa.

Sanotaan, että populaarimusiikin yhdistäminen moderniin ”taidemusiikkiin” on viimeisiä tabuja akateemisessa säveltämisen maailmassa, mutta sitä Narrow Sea huokuu: se ei karta populaarille tyypillisiä tonaalisia harmonioita, ja lyömäsoittimet hakevat toisinaan suoraviivaisia grooveja. Toisinaan niitä vastaan asettuvat synteettiset efektit ja vapaana huojuva pianon sisältä soittaminen, mutta lopputulos voisi kokonaisuutena yhtä hyvin olla Björkin tai Sufjan Stevensin kaltaisen taidepopin puolelta ponnistanutta musiikkia. Olennaisimmassa osassa ovat lyömäsoitinten laajalle kurottavat sointivärit, jotka laajenevat veden solinaan saakka.

Maailmanluokan sopraano Dawn Upshaw hakee ääneensä kansanlaulumaisia, intiimejä sävyjä, ja tuotanto on todella taitavaa. Shaw’n eksentrisyydessä on tietty tuoreus läsnä, mutta itseäni uudessa kamarimusiikissa kiinnostavat enemmän ennakoimattomammat käännökset, joita levyn loppuun sijoitettu Taxidermy tarjoilee epäsynkronisissa rytmeissään ja paikoin itäaasialaista rituaalimusiikkia muistuttavassa tyhjän tilan minimalismissaan.

Santeri Kaipiainen