Runsassointisia miniatyyrejä

Ville Ojanen: V. Omakustanne, 2020.

Saarijärveläinen kansanmuusikko Ville Ojanen on viime vuosina saanut valokeilaa myös orkesterisäveltäjänä, mutta viidennelle soololevylleen hänelle riitti kompakti täsmätiimi soittajia: Johanna Juhola harmonikkaan, Tero Tuovinen kontrabassoon ja Juha Kujanpää koskettimiin. Viulusta, mandoliinista, ähtävänharpusta sun muista soittimista vastaavan Ojasen tavoin on heillä kaikilla kirjava maku ja kokemus musiikkityylien suhteen.

Kelpo miniatyyrit yhtä lailla vihjailevat kuin väistelevät pelimannimusiikin rytmejä. Kujanpään sävellyksiä paljon muistuttava avausraita Akka Kebnekaiselainen on kolmijakoinen marssi, Old Folk School hyppii rivakasta polkasta sekatahtilajeihin, ja Mehiläisvaha muistuttaa jopa beat-iskelmää. Rikkaan stemmankirjoituksen hallitseva Ojanen pysyttelee soololevylle epätyypillisesti usein jopa melko taka-alalla, antaen paljon melodista tilaa etenkin Juholalle. V onkin ennen kaikkea sävellyslevy: Kevätjäät on melankoliassaan sukua Bersarin Quartettille tai Max Richterille, ja Kalmarin kuninkaissa päädytään preparoidun pianon svengiin. Niiden keskellä Kaupunginjohtaja Rusasen polska on raikas lasillinen tradivettä.

Santeri Kaipiainen