Joiun ja jouhikon toimiva liitto

Ánnámáret: Nieguid duovdagat. Uksi Productions ZT3-005

Nuorgamilainen Ánnámáret eli Anna Näkkäläjärvi-Länsman kertoo tuoreen levynsä Nieguid duovdagat rakentuneen aikana, jolloin hän tutki saamelaissukunsa joikuja arkistoäänitteiltä. Historian uudelleensovittamisen sijaan prosessista syntyi sen peilausta nykyhetkeen: omia joikuja ja sanoituksia suhteesta juuriin ja ympäristöön.

Tölöläb-yhtyeestä tutun Turkka Inkilän tuottamalla albumilla joiut saavat parikseen Ilkka Heinosen jouhikon, ja toisinaan Inkilän shakuhachi-huilu liittyy joukkoon. Eri musiikkikulttuureja edustaville instrumenteille yhtäläinen ”pitkä estetiikka” on yllättävän luonnollisesti toimiva liitto, johon elektroniikka punoo muun muassa silmukointeja, bassolinjoja ja ”tunturikaikua”.

Yhdistelmästä kumpuaa monipuolisia suuntia: Nuppi bealde, Mánnu ja Dološ niegut ovat tunnelmaltaan kokeilevampia ja intensiivisempiä, kun taas Buolvvas bulvii saa näppäiltyyn jouhikkoon lähes koran tai mbiran tuntua: afrosaamelainen fuusio voisi olla yllättävän hyvä resepti. Dolat maaduttaa kauniisti pehmeydellään, kun taas Jearrat máttaráhkus ja Johtit ain onnistuvat todella hyvin tuomaan sekoitukseen konepopin estetiikkaa. Vaihtuvien tunnelmien mukana myös Ánnámáretin ääni taipuu hyvin monensuuntaiseen ilmaisuun. Runsaudesta huolimatta albumi ei kuitenkaan tunnu sekavalta tai täyteen ahdetulta.

Isokaikuisuus on toisinaan perusteltua, mutta esimerkiksi Askin tuotannolliset valinnat lähestyvät turhan paljon ”maailmanmusiikin” kliseitä; myös luomumpi saundi voi olla tuoretta, kuten vaikkapa Inga Juuso tai Wimme Saari ovat aiemmin osoittaneet.

Santeri Kaipiainen