Gourmet’n New Habitat on villi varoventtiili

Gourmet: New Habitat. Fiasko Records FRCD-101

Kitaristi Esa Onttosen ja saksofonin kauhukakara Mikko Innasen luotsaama Gourmet on ollut toiminnassa jo vuodesta 1997, mutta vastikään ilmestynyt New Habitat on vasta yhtyeen viides albumi. Pitkien taukojen erottelemina sykäyksinä toimiva yhtye vaikuttaakin olevan jonkinlainen varoventtiili jäsentensä taiteilija-arjelle: mukana ovat niin HKO:n tuuban äänenjohtaja Petri Keskitalo, orkesterisäveltäjä-harmonikkataiteilija Veli Kujala, kokeellisemman jazzin parissa viihtyvä rumpali Mika Kallio, sekä poikkeuksena sääntöön ammattimuusikkoudesta poispäin siirtynyt pasunisti Ilmari Pohjola.

Yhtyeen perustamiseetoksena oli kysymys ”Mitä jos Duke Ellington, Tom Waits, Carlos Gardel ja Charlie Haden tapaisivat kebab-kioskilla Suomen maaseudulla?” New Habitatin lopputulos jatkaa suurin piirtein samoilla linjoilla: mukana on jatkuvia nyökkäyksiä menneiden aikojen populaarimusiikin tyyleihin ympäri maailmaa. Gourmet onkin kirjavuudessaan kuin Hermeto Pascoalin kokeilunhalu yhdistettynä John Zornin pastissirakkauteen, ripauksilla humppaa, Zappaa ja Balkania. Ainoa miinus tulee kestosta – moinen intensiteetti käy 53 minuutin kestolla rankaksi, ja 10 minuutin nipistys olisi virtaviivaistanut pakettia.

Mari Palon vokaliisilla höystetty Jännitys rakkauden liittää yhteen rautalangan, vaskikoraalit ja Maisemakuvia Suomesta, ja Suojelupoliisin päämajan mukaan nimetty Ratakatu 12 alkaa mannermaisen 1960-luvun agenttielokuvan tavoin. Nighttime Rag lainaa keinuntansa Brasilian musiikista (kiitos myös Sami Kontolan lyömäsoitinvierailun), ja Kaukana on Pjongjang on kuin pahasti nyrjähtänyt western, vain kavion kopse puuttuu. Dallapén ja ska’n ristisiitos Kesän kukkia kaipaan sukeltaa syvälle suomi-iskelmän mielenmaisemaan. Pitkä loppuraita Myötäjäisinä ruskeaa vettä saa mukaansa vielä kanteleen ja mikrotonaalisia haitarilinjoja. Kaikki tämä röyhkeä ja riemastuttava sekamelska on toteutettu loistavalla soittotaidolla ja tyylituntemuksella. Jos Emir Kusturica olisi sijoittanut elokuvansa Suomeen, paahtaisi Gourmet niiden luonnollisena taustamusiikkina.

Santeri Kaipiainen