Arvio: Musiikin ajan kamarikonserteissa käsiteltiin vuorovaikutusta ja sen puutetta

Brigitte Muntendorfin teos Public Privacy #2. Lavalla pianisti Emil Holmström. © Santtu Paananen

Musiikin ajan keskiviikon 4.7. kaksi konserttia lähestyivät nykymusiikkia eri kulmista, tarjoten perspektiiviä sen moninaisuuteen. Iltapäiväkonsertissa Viitasaaren seurakuntatalolla kuultiin soolo- ja triomusiikkia vailla kummempaa elektroniikkaa, kun taas iltakonsertti Viitasaaren teatterilla sisälsi sampleja, visuaalisia elementtejä, monikanavanauhoja, elektronisia ohjaimia ja poikkeavia soittimia. Kuitenkin molemmat konsertit keskittyivät temaattisesti pitkälle erilaisiin ajatuksiin vuoropuhelusta tai sen puutteesta.

Iltapäivän Double Bodies –konsertin esiintyjillä, kölniläisen Ensemble Musikfabrik –ryhmän jäsenillä, oli ässänä hihassa kaksoiskellovasket: Marco Blaauwin trumpettiin, Christine Chapmanin käyrätorveen ja Melvyn Pooren eufoniumiin oli kaikkiin valmistettu alkuperäisen oheen toinen kello, johon ilmapatsaan sai suunnattua ylimääräisellä venttiilillä. Tämä mahdollisti salamannopean sointivärien vaihdon sordiinoita käyttämällä sekä erilaiset puoliavoimen venttiilin efektit.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi


Santeri Kaipiainen