Asiantuntija vastaa: Muistoja Ung Nordisk Musikista

Veli-Matti Puumala, Ilkka Kuusisto, Jouni Hirvelä ja Antti Auvinen ovat eri vuosikymmenten UNM-säveltäjiä, mutta vakuuttuneita tietyistä samoina säilyvistä lähtökohdista. Kuva: Tatu Tamminen
Veli-Matti Puumala, Ilkka Kuusisto, Jouni Hirvelä ja Antti Auvinen ovat eri vuosikymmenten UNM-säveltäjiä, mutta vakuuttuneita tietyistä samoina säilyvistä lähtökohdista. Kuva: Tatu Tamminen

“Informaatiokatkoksen takia pianistin stemma tuli myöhässä. Piano-lauluduoni soittajalta jäi se oppimatta kunnolla. Olin itse kuumeessa, mutta kuitenkin lavalla paitsi kääntämässä sivuja, myös soittamassa ääniä, joita soittaja ei ehtinyt opetella. Maratonkonsertti, jossa tuo oli ihan loppuvaiheessa, mentiin kipulääkityksellä.”

Jouni Hirvelän mieleenpainuva Ung Nordisk Musik -kokemus Göteborgista ei ollut ensimmäisen kerran juttuja, mutta nimenomaan alkutaival aiheuttaa aina hämmennystä. Kauaskantoisemmalla tasolla. Suomalaiset UNM-kävijät ovat sangen yksimielisiä siitä, että sävellysesteettisten erojen huomaaminen on vääjäämätön kohtalo ja rikkaus pohjoismaisissa kokoontumisissa.

“Portti maailmalle on tai ainakin ennen oli juuri UNM. Tapahtuu törmäys, jossa huomaa, että maailma onkin paljon isompi paikka kuin oli kuvitellut”, luonnehtii Veli-Matti Puumala.

“Oho, eikö muualla tehdäkään säveltasoihin sidoksissa olevaa teknillistä taiturointia?” sanoo Antti Auvinen. Hän opiskeli 2000-luvun taitteessa pääosin Hollannissa, ja kävi UNM:ssä tutustumassa nurinkurisesti myös suomalaisiin uusiin tuttavuuksiin.

Tapahtumassa kontaktit ja pitkäaikaiset prosessit painottuvat tärkeyslistalla yli kaiken. Ei ehkä olekaan suurin juhlimisen aihe, että keltanokkainen säveltäjä saa teokselleen kauan kaivatut ja ykköstason esittäjät. Auvinen varoittaakin: “Jos tällaiset opiskelijat keskittyvät siihen, että huippuorkesterit esittävät teoksia UNM:ssä, jää syntymättä luonteva kontakti oman sukupolven muusikoiden kanssa. Sehän se olisi tulevan kannalta hedelmällisempää. Tuntea ne esittäjät.”

“Omalla UNM-taipaleellani 1980–90-luvuilla huippulaatuiset esitykset eivät olleet aina arkipäivää, vaikka omiin esityksiini olinkin erittäin tyytyväinen”, kertoo Puumala.

Ilkka Kuusisto ei ole kuullut omasta sävellykselleen koskaan niin hyvää esitystä kuin sopraano Maria Eskolan ja huilisti Alf Andersenin veto 1950-luvun lopulla Oslossa. Kauan ennen helppoa nettituttavuuksien aikakautta aloitettu UNM-taival toi hyvät keskusteluyhteyden muun muassa tanskalaisen Per Nørgårdin kanssa.

“Oltiin aika ung, parikymppisiä silloin 1955 Kööpenhaminassa. Ja myös aika villejä.”

Kuusistolainen notaatiouudistus syntyi kuultopaperin ja värikkäiden tussien avulla, kun hätä oli kova tammikuussa 1963. Yleispuuhamies Kaj Chydenius tarvitsi lisäystä Helsingin UNM-ohjelmaan. Itsensä UNM-vanhukseksi kokenut ja virkoihinkin jo päässyt Kuusisto sävelsi parin viikon varoitusajalla yhden Suomi-avantgarden pommeista, urkuteos Ritmo acusticon.

“Paras menestykseni näissä tapahtumissa, kun Seppo Heikinheimokin kehui. Ja samalla silkkaa paskaa.”

Ung Nordisk Musik Helsingissä 1.–5.9. Lisää aiheesta syyskuun Rondo Classicissa.

Tatu Tamminen