Valoa pimeyteen

 

© SHUTTERSTOCK

Johann Sebastian Bach, Johannes Brahms, Peteris Vasks, Morton Feldman, György Ligeti: Musiikkia valosta

 

Talvipäivänseisaus on tänä vuonna 21.12. klo 10.02. Siihen pitäisi päättyä vuoden pimein sesonki. Lumettomina talvina pimeyden valta jatkuu kuitenkin pitkälle tammikuuhun. Pohjoisen kaamos on oma lukunsa, siellä aurinko katoaa näkymättömiin kuukausiksi.

Auringon kuolema ja uudelleen syntyminen on edustanut pohjoisille kansoille uudistumisen ja toivon aikaa. Pimeyden nujertaminen on juhlimisen arvoista myös nykyisin. Valoa voi lisätä keinotekoisesti, mutta mitään elämän lähdettä siitä ei synny. Valo ja ääni ovat aaltoliikettä, jotka eroavat ennen muuta taajuudellaan. Soiva ääni voi parhaimmillaan käyttäytyä valon tavoin.

Valoon ja pimeyteen liittyy vahvaa symboliikkaa. Pimeä edustaa monissa kulttuureissa kuolemaa ja tietämättömyyttä, valo elämää, toivoa ja oppimista. Täydellinen pimeys rajoittaa aistimuksia, mikä herkistää toisia aisteja, mutta pitkään jatkuessaan voi aiheuttaa epätasapainoa ja hallusinaatioita.

Pimeyden yhteys masennukseen on tunnettua. Pimeys voi tuottaa voimattomuutta, passiivisuutta ja näköalattomuutta. Vaikka pimeys ei aiheuttaisi kliinistä sairastumista, se saattaa rajoittaa työkykyä ja energiatasoja. Mutta pimeä on myös pehmeää ja suojelevaa ja suo aikaa levolle ja mietiskelylle. Kaamoksessa vetäydytään rauhaan, hitauteen ja hiljaisuuteen. Pimeässä uinuu mahdollisuuksia, joista emme vielä ole perillä. Seuraavissa teoksissa yritetään tuoda valoa pimeyteen.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen