Sinfonisesti konsertoiva parisuhde

Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia concertante KV 364

Johann M. Greiterin piirros musisoivasta Mozartin perheestä on noin vuodelta 1780. Ihmelapsi Wolfgang Amadeus soittaa siinä 5-vuotiaana cembaloa, sisar Nannerl laulaa ja isä Leopold säestää viululla.

Kaikkein armollisin valtias, ruhtinas ja herra! Vanhemmat täyttävät velvollisuutensa itseään ja valtiota kohtaan nähdessään vaivaa saadakseen lapsensa ansaitsemaan oman leipänsä. Mitä enemmän lapsi on saanut Jumalalta lahjoja, sitä suurempi on hänen velvollisuutensa käyttää sitä oman ja vanhempiensa elinolojen parantamiseen.”

Evankeliumit opettavat meitä hyödyntämään lahjojamme. Niin on myös minunkin Jumalan ja omatuntoni nimissä oltava kiitollinen isälleni ja kaikin voimin kevennettävä hänen taakkaansa… Voisiko Teidän Korkeutenne armollisesti sallia minun pyytää nöyrimmästi vapautusta palveluksestanne tulevana syyskuuna… Elokuu 1, 1777”

 

Kirjeen Salzburgin arkkipiispa Hieronymus Colloredolle lähetti Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791), mutta sen oli luultavammin laatinut hänen isänsä, apulaiskapellimestari Leopold Mozart. Arkkipiispa vastasi virkavapausanomukseen epätavallisesti omakätisesti: ”Isälle ja pojalle täten myönnetty lupa etsiä onneaan muualta evankeliumien mukaisesti”.

Anomus oli kirjoitettu raamatun viitteineen nenäkkääksi tulkittavaan sävyyn. Arkkipiispan vastaus tyrmistytti Leopoldin, jonka oli nöyrryttävä anelemaan saadakseen pitää virkansa. Mozart sen sijaan sai tilaisuuden lähteä syksyllä 1777 työnhakuun Augsburgiin, Mannheimiin, Müncheniin ja Pariisiin. Esiliinaksi oli valittava äiti isän kauko-ohjatessa hanketta kirjeitse Salzburgista.

 

Suolakaupungin ruhtinas

Kreivi Hieronymus Colloredo astui Salzburgin arkkipiispan istuimelle vuonna 1772. Hän ei ollut paikallisten, vaan Wienin keisaripalatsin suosikki kirkkoruhtinaan vakanssille. Kiinnityksen monien himoitsemaan tehtävään Colloredo sai vasta liki viidenkymmenen äänestyksen jälkeen.

Salzburgin arkkipiispan itsenäinen asema periytyi 700-luvulta. Ristiretkiajalta lähtien sen maallista voimaa kuvasti kaupunkia korkeuksista vartioiva Hohensalzburgin linnoitus. Tuottoisat suolakaivokset ja kaupan verotus takasivat ruhtinaalliset tulot, jotka näkyivät 1600-luvulla rakennetussa barokkikatedraalissa ja siihen liittyvässä residenssipalatsissa.

Mozart oli kastettu katedraalissa, ja helmikuussa 1779 siitä tuli myös hänen työpaikkansa hoviorkesterin konserttimestariuden lisäksi. Residenzin etuhuoneissa hän oli debytoinut klaveerin ihmelapsena, ja siellä hän sai odotella esimiestensä käskyjä. Arkkipiispan käskyihin Mozartit ottivat etäisyyttä muuttaessaan palatsin nurkilta Getreidegassen ahtaudesta Salzachin toiselle puolelle, Tanzmeisterhausin herraskaisempiin oloihin.

Salzburgin arkkipiispa Hieronymus Colleredolo oli Mozartin perheen työllistäjä.

Colloredosta on tehty Mozartin elämäkertojen konna, mutta hän oli valistushenkinen koululaitoksen ja kirkonmenojen uudistaja. Edeltäjiinsä verrattuna hän oli musikaalinen, soitti viulua ja pyrki kehittämään orkesteriaan. Mutta hän oli myös absolutistinen hallitsija, joka ei kuunnellut vastaväitteitä. Colloredo jäi Salzburgin viimeiseksi ruhtinasarkkipiispaksi, joka pakotettiin vuonna 1803 luopumaan vallasta Habsburgien hyväksi.

Colloredosta ei tullut Mozartin vastustajaa henkilökohtaisten ominaisuuksien, vaan feodaalisen järjestelmän vuoksi, joka edellytti muusikoita käsiteltävän palvelijoina. Mozart oli perinyt isältään tasavaltaiset asenteet, mutta siinä missä Leopold tyytyi puimaan nyrkkiä taskussaan, Wolfgang usein sivuutti vaaditut alamaisuuden osoitukset.

Se oli luultavasti syy siihen, ettei Mozart löytänyt vakituista paikkaa taidonnäytteistään huolimatta sen enempää Augsburgista, Münchenistä kuin Mannheimistakaan, jonka erinomainen orkesteri ihastutti nuorta säveltäjää. Pariisissa Mozartin bisnesvaistojen puute rajoitti esiintymisiäkin, ja kirjeissään hän ruoski ranskalaista musiikkielämää.

Itse asiassa ammatilliseksi läpimurroksi tarkoitettu matka epäonnistui täydellisesti. Äiti kuoli Pariisissa, eikä isä malttanut olla syyttämättä siitä poikaansa. Mozart kapinoi ja lykkäsi kotiinpaluuta kuukausikaupalla saaden Leopoldin raivon partaalle. Münchenissä Mozart sai Aloysia Weberiltä rukkaset kosintaansa. Tammikuussa 1779 odotti tuhlaajapojan vastaanotto Salzburgissa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen