Rakkautta yli rajojen

Torquato Tasso: Vapautettu Jerusalem

Mahtava, suurenmoinen Jerusalem, kuninkaitten kaupunki. Tuskin mistään toisesta kaupungista on taisteltu niin verisesti sen koko olemassaolon ajan. Tänään sen jakavat juutalaiset, muslimit ja kristityt yrittäen sietää toisiaan. Etualalla muurien ympäröimä Temppelivuori on juutalaisten ja muslimien pyhimpiä paikkoja, jonka hallinnasta kiistellään yhä verisesti. © Shutterstock

Kuullessaan Jerusalemin nimen he eivät kyenneet pidättämään kyyneliään, vaan lankesivat polvilleen ja kiittivät Jumalaa, että tämä oli antanut heidän päästä päämääräänsä, pyhään kaupunkiin, jossa Kristus oli halunnut lunastaa maailman… He etenivät vielä, kunnes näkivät selvästi Jerusalemin muurit ja tornit. He kohottivat käsivartensa kiitollisina taivasta kohti ja suutelivat nöyrästi maata.”

 

Ensimmäisen ristiretken kronikoitsija muistuttaa nykyajan ihmisiä, kuinka vahva hengellinen heräte oli Jerusalemin valloituksella vuonna 1099. Paavi Urbanus II halusi lopettaa kristittyjen väliset sodat ja lietsoi ristiretkeläiset täyteen halua taistella korkeiden päämäärien, oikean uskon ja ikuisen autuuden puolesta. Taustalla kuumotti ajatus suuresta teokraattisesta valtiosta ja maailmasta, jota hallittaisiin länsimaisin arvoin.

Noin 60–100 000 ritaria, sotilasta ja siviiliä matkasi Pyhälle Maalle, taisteli, pysähteli ja riiteli. Joukkoja johti tukku uljaita ja eripuraisia ristiritareita, joista ensimmäisenä mainitaan lothringenilainen Godefroy de Bouillon. Mukana ei ollut yhtään kuningasta: he olivat kaikki parhaillaan paavin pannassa. Eripuraisia olivat myös muslimit: Jerusalem oli Egyptin shiialaisten fatimidien hallussa, Turkin suunnalla kasvoi sunnalaisten seldzukkien valta.

Pelkällä rukouksen voimalla Kristuksen hautaa ei vapautettu. Rynnäkön jälkeen ristiritarit kahlasivat veressä ja tappoivat arviolta 40 000–70 000 ihmistä. Se oli noihin aikoihin piiritettyjen kaupunkien yleinen kohtalo, myös islamilaisten valloittajien kohdalla.

Torquato Tasso Jacopo da Ponten maalauksessa 22 ikäisenä. Hänen kuuluisaan runoteokseensa Vapautettu Jerusalem on sävelletty yli sata opperaa.

Se kuuluu vielä liki viisisataa vuotta myöhemmin Torquato Tasson (1544–1595) runoelmassa Vapautettu Jerusalem (I, 1581): ”Nyt miekka raivoo kostonhimoisesti keralla kauhun, surun kuoleman. Puroina veri virtaa, lampiin tien tuo ruumiit kuolleiden se, kuolevien” (suomennokset Elina Vaara). Murhanhimoista kiihkoa siivitti sama lupaus, joka motivoi nykyisiäkin uskonsotureita: ”Nuo, jotka ehti Ristin sotaan kuolla, nyt taivaan asukkaat on autuaat.”

Tasso oli Italian renessanssihovien, Este-suvun hallitseman Ferraran ja vastauskonpuhdistusta ajavien jesuiittojen kasvatti. Ensimmäisen ristiretken uroteot oli ajankohtaistanut Euroopan puolelle tunkeutunut turkkilainen osmaanivalta. Vapautetussa Jerusalemissa Tasso kuorrutti vanhat ritari-ihanteet uuden ajan romantiikalla. Esipuheen suomennokseen kirjoittanut historioitsija Eino E. Suolahti kutsuikin kirjaa ”taistelevan katolisen kirkon runolliseksi ohjelmajulistukseksi.

Runoeepoksen valtavaa suosiota se ei selittänyt. Tarinan ytimenä on, kuinka vieraaseen ympäristöön joutuneet länsimaiset sankarit törmäävät eksoottiseen ja lumoavaan itään, harhautuvat ihanteistaan, mutta ryhdistäytyvät lopussa niiden vaatimiin sankaritekoihin. Muslimien usko on kirjassa harhaoppia ja heidän sivistyksensä ”taikuutta”. Kulttuurihistoriaan ja musiikkiin kirjasta jäivät eloon rakkaustarinat, joissa pakanalliset naiset houkuttelevat ristiritareita pois kaidalta tieltä.

Satojen vuosien aikana taidemusiikissa on kuvattu yhä uudelleen Tancredin ja Clorindan sekä Rinaldon ja Armidan monimutkainen rakkaus. Kaikissa tapauksissa voittaja on Jumalan rakkaus, sillä ennen kuolemaa tai tappiota naiset kastetaan kristinuskoon. Tasson Vapautetun Jerusalemin pohjalta on sävelletty yli sata oopperaa, suurin osa 1600–1700-luvuilla, mutta viimeisimmät 2000-luvulla.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi