Hyvää syntymäpäivää

 

Olivier Messiaen: La nativité du Seigneur

 

© JAIMIE TRUEBLOOD

 

”Herran syntymä on aihe. Kuinka sitä tulisi käsitellä kolmesta eri näkökulmasta, teologisesta, soittimellisesta ja musiikillisesta?

Teologisesta näkökulmasta nämä yhdeksän meditaatiota uruille on tarkoitettu joulun ajalle, ja ne perustuvat viiteen perusajatukseen:

  1. Meidän tulevaisuutemme ennalta määräytyminen, jonka saa aikaan lihaksi muuttunut Sana (Desseins éternels)

  2. Meidän keskuudessamme elävä Jumala (Dieu parmi nous)

  3. Kolme syntymää: Sanan, ikuisesti (Le Verbe), Kristuksen, ajallisesti (La Vierge et l’Enfant), kristittyjen, hengellisesti (Les enfants de Dieu)

  4. Kuvaus hahmoista, jotka antavat joulun ja ilmestyksen juhlille oman runollisen sävynsä: enkelit (6.), paimenet (2.), tietäjät (8.)

  5. Yhdeksän kappaletta kaikkiaan, Pyhän Neitsyen äitiyden kunniaksi”

 

Olivier Messiaen (1908-1992) sävelsi yhdeksänosaisen La nativité du Seigneurin (”Herran syntymä”) uruille vuonna 1935 Grenoblessa, jota ”ympäröivät majesteettiset vuoret ovat epäilemättä inspiroineet säveltäjää.” Muiden osien Messiaen luonnehti olevan ”monivärisiä kuin keskiaikaisten katedraalien ikkunat.”

Messiaen aloitti opintonsa Pariisin konservatoriossa 11-vuotiaana ja opiskeli sävellystä Charles-Marie Widorin ja Paul Dukasin johdolla. Marcel Duprén urkuluokalla hän aloitti vuonna 1927. Vuonna 1929 hän aloitti Pariisin Sainte-Trinité -kirkon urkurina, mitä tehtävää hän tuli hoitaneeksi 61 vuotta.

Messiaenin varhaisissa teoksissa kuuluivat hänen taiteensa romanttiset juuret. Wagnerilainen hurmio ja päättymättömät melodiat sekä dramaattisesti julistavat riita- ja sulosoinnut kertovat sekä musiikillisesta että teologisesta maailmankuvasta. La nativité du Seigneurissa tulee hänen mukaansa ”tunne ja vilpittömyys ensiksi”, ja vaikka kyseessä on hänen suosituin urkuteoksensa, paras se ei hänen mielestään ollut.

 

Totuuksien jäljillä

Beethovenin Missa Solemniksesta lähtien hengelliset monumentaaliteokset kuultiin yhä useammin konserttisalissa, ei kirkossa. Hengellisistä elämän ja kuoleman kysymyksistä tuli yhä enemmän taiteellisen kontemplaation kohteita, kun taas kirkon palveluksiin sävelletty musiikki pitäytyi konservatiivisessa tai menneisyydestä innoitustaan hakevassa tyylissä.

1900-luvulle tultaessa monet säveltäjät käsittelivät kuoleman ja pelastuksen teemoja ilman kirkon tai uskonnon tarjoamaa viitekehitystä. Vuosisadan lopulla spirituaalisuudesta tuli joillekin säveltäjille tyyli. Messiaen oli tässä kehityksessä poikkeus: tunnustuksellisesti katolinen säveltäjä, joka oli myös vakaumuksellinen modernisti.

Aivan yksin hän ei pyrkimyksineen ollut. Vastareaktiona 1920-luvun hulvattomalle maallisuudelle Ranskassa syntyi vuonna 1937 La jeune France -säveltäjäryhmä puolustamaan vakavampaa, humaanimpaa ja tiedostavampaa musiikkikäsitystä. Messiaenin ohella löyhään joukkoon kuului mm. André Jolivet.

Messiaenin La Nativité du Seigneur ei ole perinteinen joulusävellys, jolla kuvitetaan evankeliumin tarinoita. Alussa esitellyn teologisen näkökulman säveltäjä oli omaksunut apotti Columba Marmionin teoksesta ”Kristus mysteereissään” (1919), paavien suosittelemasta tutkielmasta, joka palautti Jeesuksen katolisen uskonelämän keskipisteeksi.

Musikaalisesta näkökulmasta urkusarja edusti kuitenkin jotain, mihin katolisessa kirkossa ei oltu totuttu. Messiaenin ”rajoitetusti transponoituvat moodit”, keinotekoiset sävellajit, luovat teokseen omaperäisen, suljetun ja ajattoman tilan, jota perinteiset molli- ja duurisoinnut puhkovat.

Vielä modernimmalta kuulostivat teoksen additiiviset rytmit, hindulaisesta musiikista periytyvä rytmiikka, joka vapautti Messiaenin meditaatiot länsimaisesta aikakäsityksestä. Se antoi mahdollisuuden rakentaa pitkiä jatkumoja, päättymättömiä melodioita, jotka vihjaavat, että meidän kellon ja tahtiviivojen mittaaman aikamme ulkopuolella on toisenlainen aikakäsitys. Aikakäsityksiä ja musiikin eri lähteitä yhdistää näky Kristus Pantokratorista, kaikkivaltiaasta.

Kolmas eli soittimellinen näkökulma liittyi urkuihin, täsmällisemmin Aristide Cavaille-Collin (1811-1899) rakentamiin soittimiin. La Nativité du Seigneur on sävelletty sinfonisesti soiville Cavaille-Coll -uruille – vaikka muutkin ovat toki mahdollisia – joiden rouhea sointimaailma varioi romanttisen ranskalaisen orkesterin värikirjoa. Messiaen on poiminut teokseensa poikkeuksellisia sointitehoja ja vapauttanut jalkion pelkästä bassoäänen tuottamisesta. Suurin osa teoksesta on hidasta ja hiljaista musiikkia.

Messiaenin Ste Trinitén Cavaille-Coll -urut eivät ole yhtä suuret kuin esimerkiksi Notre-Damessa, Saint-Sulpicessa tai Rouenin katedraalissa. Vuonna 1869 rakennettu, pari kertaa turmeltu ja sitten korjattu soitin on silti kanttorinsa mukaan ”yhtä voimakas ja majesteetillinen, ja jopa ylittää ne mystisellä ja runollisella luonteellaan. Ja kuuluisa Quintaton 16’ [tukittu äänikerta positiivissa] on vailla vertaa koko maailmassa.”

La Nativité du Seigneur sai kantaesityksensä Ste Trinitéssä vuonna 1936 kolmen urkurin voimin. Messiaen itse levytti teoksen siellä vuonna 1956, kun soitin kaipasi jo kipeästi uutta viritystä.

 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

 

Yhdeksän meditaatiota

Messiaenin La Nativité du Seigneur on ohjelmamusiikkia, mutta tavoittelee pohjimmiltaan jotain, mitä sanat, kuvat tai sävelet eivät pysty ilmaisemaan. ”Olen yrittänyt ilmaista uskon mysteerejä. En väitä, että olisin onnistunut siinä, sillä loppujen lopuksi ne ovat tavoittamattomia… suurin osa taiteista ei sovi uskonnollisten totuuksien ilmaisemiseen. Vain musiikki, kaikista aineettomin, pääsee lähelle niitä.”

Nykyajalle ajatus immateriaalista totuudesta on vieras, ja joillekin kuulijoille Messiaenin musiikki on puhdasta propagandaa. Musiikin voima on kyvyssä tehdä konkreettisesti koettaviksi asioita, joita muuten pystymme hädin tuskin kuvittelemaan. Ratkaisevaa ei ehkä ole uskommeko Kristukseen, vaan hahmotammeko La Nativité du Seigneurissa syntyvän monumentin, jossa tarina lapsen syntymästä kerrotaan yhtä aikaa historiallisena, symbolisena ja metafyysisenä.

Messiaen varusti kunkin yhdeksästä meditaatiostaan Raamatun lainauksilla, joissa yhdistyvät Vanhan testamentin profetiat ja Uuden testamentin tuore hämmästys:

 

1. La Vierge et l’Enfant (Neitsyt ja lapsi)

“Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille” Jes. 9:5

”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on.” Sak. 9:9

  • Teoksen aloittava meditaatio tuo kolmitaitteisessa symmetrisyydessään mieleen Jumalansynnyttäjän ikonit. Välitaite huokuu tuoreen äidin onnea, ja oikean käden koristeet muuntelevat vanhaa Puer natus est -jouluantifonia (Lapsi on meille syntynyt) jalkion kellojen keinuttaessa kehtoa.

 

2. Les Bergers (Paimenet)

”He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut ja tutkiskeli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet.” Luuk. 2:16-20

  • Kappaleen keskellä olevia paimenten kansanomaisia puhallinsävelmiä ja lurituksia kehystää etäisempi, rituaalisempi ja staattisempi taite.

 

3. Desseins éternels (Ikuiset suunnitelmat)

”Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. Ylistetty olkoon hänen armonsa, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!” Ef. 1:5-6

– Ikuiset suunnitelmat raottavat tapahtuman aikaperspektiiviä. Päättymätön melodia (”erittäin hitaasti ja lempeästi”) liukuu yli horisonttien säteilevissä harmonioissa yhtenä pitkänä fraasina. Musiikki henkii iankaikkisuuden arvoituksellista rauhaa.

 

4. Le Verbe (Sana)

”Hän sanoi minulle: Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Ps. 2:7

”Sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta” Ps. 110:3

”Se on… hänen hyvyytensä kuva.” Viisauden kirja 7:26

”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisen valo.” Joh. 1:1

  • Jumala laskeutuu maan päälle ja ottaa ihmisen hahmon dramaattisessa laskeutuvassa sävelaiheessa. Jumalan sanan syntymä on viime kädessä mysteeri. Messiaen tuo aiheen haastavuuden esiin musiikissa ja korostaa alkujaksossa tapahtuman majesteettisuutta ja peruuttamattomuutta. Lyyriseen jälkipuoleen sulautuu aineksia kirkkolaulusta, intialaisesta ragasta ja Bachin koraaleista pitkään muuntelevalla diskanttisävelmällään.

 

5. Les Enfants de Dieu (Jumalan lapset)

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12

”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa Abba! Isä!” Gal. 4:6

  • Kristuksen syntymä tarkoittaa myös kristittyjen syntymää. Meditaation alku on energinen kuvastaen tuon oivalluksen herättämää kiihtymystä. Jälkiosa laajenee jälleen pitkäksi melodiaksi, jonka hitaus ja sisäistyneisyys kuvastaa kristillisen tietoisuuden hiljaista leviämistä.

 

6. Les Anges (Enkelit)

”Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Luuk. 2:13-14

  • Messiaenin enkelit eivät ole vain lempeitä suojelijoita, vaan taivaallisia sotureita, jotka juhlistavat Kristuksen syntymää vapaudella, kirkkaudella ja aineettoman virtuoosisilla fanfaareilla.

 

7. Jésus accepte la souffrance (Jeesus hyväksyy kärsimyksen)

”Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: – Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.” Hepr. 5-7

  • Seitsemännessä meditaatiossa Jeesus hyväksyy kärsimyksen ja ristin sen tunnuksena, jonka aihe toistuu nelisävelisenä jalkiossa. ”Risti on paikallaan jo ennen enkeliä ja kehtoa”, kirjoittaa Messiaen. Synkät värit, kireä kromatiikka ja tylyt fortissimosoinnut vuorottelevat tehdäkseen lopussa tilaa näylle Kristuksesta pelastajana.

8. Les Mages (Tietäjät)

”Tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään.” Matt. 2:9

  • Itämaan tietäjien matka on pitkä ja sitä ohjaa urkujen jalkiossa tuikkiva tähti. Heidän karavaaninsa kulkee verkkaan erämaiden halki, välillä keskiaikaisen Veni Creator Spiritus -hymnin (”Tule luova henki”) kannustamana. Ihmisen matka vertautuu vaellukseen kohti ajattomuutta. Lopussa tietäjien voi kuulla polvistuvan kehdon ääreen.

 

9. Dieu parmi nous (Jumala keskuudessamme)

Ehtoolliselle osallistuvan, Neitsyen, ja koko kirkon sanat: ”Hän, joka minut loi, lepäsi teltassani, sana tuli lihaksi ja hän asui minussa” (viite Siirakin kirjaan 24:8)

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Joh. 1:14

”Silloin Maria sanoi: – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.” Luuk. 1:46-47

  • Viimeinen meditaatio yhdistää teoksen kolme keskeistä aihetta. Kristus on syntynyt eläväksi jumalaksi maan päälle, laskeutunut (uruissa kirjaimellisesti) keskellemme ihmisenä (Et incarnatus est). Toinen teema on rakkaus ja ehtoollinen sen symbolina. Kolmantena aiheena on ilo, Magnificat (Marian kiitosvirsi), joka soi linnunlaulun tapaan. Kollaasin takoo yhteen teoksen päättävä toccata, intialaisrytmien riehakas ja voitokas julistus E-duurissa, jollaista ei ole taidemusiikkiin sen koommin kehdattu säveltää.

Antti Häyrynen