Arktinen uhka

Ralph Vaughan Williams: Sinfonia nro 7, Antartica

“En kadu tätä matkaa, joka todistaa englantilaisen kestävän koettelemuksia, auttavan tovereitaan ja kohtaavan kuoleman samalla luonteen lujuudella kuin menneet sukupolvet. Me otimme riskejä, tiesimme ottavamme niitä; asiat kääntyivät meitä vastaan… Näiden summittaisten sanojen ja meidän kuolleiden ruumiimme tulee kertoa tarinan loppu, emmekä voi siitä valittaa, vaan ainoastaan nöyrtyä Kaitselmuksen tahtoon.” (Robert Falcon Scott, 29.3.1912)

 

Robert Scottin Terra nova -retkikunta hävisi kisan etelänavan valloituksesta Roald Amundsenille, joka pystytti Norjan lipun maapallon eteläisimpään pisteeseen kuukautta aiemmin. Voittajan sijaan häviäjä kirjoitti historian: Scottin kuolemaan päättynyt paluumatka, tappio armottomille luonnonvoimille, on tarina, joka Antarktiksen valloituksesta muistetaan.

Scottin ja Amundsenin kilpajuoksu kuuluu ajanjaksoon, jota on kutsuttu ”arktisen tutkimusmatkailun sankariajaksi”. Alkunsa pyrinnöt olivat saaneet Atlantilta Tyynellemerelle johtavan luoteisväylän etsimisestä 1500-luvulla. 1800-luvulla retket arktisille alueille liittyivät tiedonjanon ohella eurooppalaiseen imperialismiin.

Monet sankareista vaikuttivat enemmän uhkapelureilta kuin totuuden etsijöitä. Sir John Franklinin retkikunta katosi luoteisväylälle 1840-luvulla ja päätyi kannibalismiin. Ruotsalainen Salomon Andrée päätti 1890-luvulla valloittaa Pohjoisnavan kuumailmapallolla, mutta haaksirikkoutui ja kuoli Huippuvuorten itäpuolelle. Kunnianhimo piiskasi löytöretkeilijöitä olosuhteista piittaamattomiin riskeihin. Arktiset alueet olivat viimeinen rajaseutu, suuri tuntematon, jonka voittaminen oli tärkeämpää kuin ymmärtäminen.

Sankariajan tutkimusmatkat tuottivat uutta tietoa maantieteestä, geologiasta, biologiasta ja meteorologiasta. Perimmäiset motiivit olivat silti ja ovat edelleen pragmaattisia, sotilaallisia, territoriaalisia ja luonnonvaroihin liittyviä. Nationalismi ja ajatus eurooppalaisesta ylemmyydestä oikeuttivat valloitusmentaliteetin ja alkuperäiskansojen alistamisen.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen