Tekijyyden meininki

 

Taidetta puurretaan yksin ja yhdessä. Monialaisissa tai yhteistyöllä toteutetuissa taideteoksissa tuntuu silti aina olevan yksi henkilö, joka hahmottuu ikään kuin viimekätiseksi vastuunkantajaksi. Teatterikappaleet ovat useimmiten jonkun kirjoittamia näytelmiä, ja sellaisina ne myös pysyvät, toteuttivat esityksen sitten ketkä hyvänsä. Ibsenin Nukkekodista puhutaan aina vain Nukkekotina, vaikka alkuperäinen teksti olisi mukana enää viitteellisesti. Elokuvia taas markkinoidaan lähinnä ohjaajapersoonallisuuksien hengentuotteina, vaikka ne ovat vaatineet runsain mitoin myös muiden taiteellista panosta. Tarinan alun perin keksinyttä käsikirjoittajaa ei toisinaan ehkä muisteta edes mainita – näin ainakin kuvailee Anna Heinämaa arkeaan silmiini osuneessa haastattelussa. Elokuva-alalla onkin jo 1950-luvulta saakka puhuttu erityisestä auteur-kulttuurista. Elokuvat ovat viime kädessä yksittäisen ohjaajan enemmän tai vähemmän visionäärisiä teoksia. 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Lotta Wennäkoski