Yksityistä elämää

 

Sanottakoon tämä varmuuden vuoksi: Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yhteiskunnan tehtävä on huolehtia paitsi koulutuksesta ja terveydenhuollosta myös taiteen tuottamisesta ja saatavuudesta – ainakin perusrakenteiden osalta. Siitä huolimatta on kihelmöivää seurata prosesseja, joissa yksityinen raha tekee temppujaan keneltäkään lupaa kysymättä ja apurahakaavakkeita täyttelemättä.

Amos Andersonin taidemuseon uuden rakennuksen pitäisi tämän kolumnin ilmestyessä olla jo kaiken kansan käytettävissä. Havainnekuvien mukaan Helsinki saa kekseliään taidekeskittymän, joka voi haastaa Kiasman ja tuoda moniarvoista väriä kuvataidekenttään – ja samalla koko ideaan siitä, mitä museo nykyaikana tarkoittaa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Kai Amberla