Yhteen kasvaneet

 

Pyrimme olemaan kurinalaisesti vapaita: on soitettava yhteen, mutta kukin pitää persoonansa. © Heikki Tuuli

Kamus-kvartetti valmistautuu urotyöhönsä, kaikkien Beethovenin jousikvartettojen esittämiseen. Nelikko on 18 vuodessa kasvanut yhteen niin, että perfektionismin ja yhdeksi soittimeksi sulautumisen ihanne on antanut tilaa myös yksilöiden vapaudelle ja spontaaniudelle. Vain yksi asia harmittaa: Suomen kamarimusiikkielämän hutera pohja.

 

Korona-aika on iskenyt kulttuurin alalla kovimmin freelance-kokoonpanoihin esiintymistilaisuuksien karistessa, mutta Kamus-kvartetilla on viime aikoina ollut kädet täynnä töitä. Nelikon johtama Meidän Festivaali toteutui, vaikka karsittunakin, ja heti sen jälkeen alkoi suururakan, Beethovenin kaikkien jousikvartettojen esityssarjan viimeistely.

Kuuden konsertin tiivis sarja kuultiin jo lokakuun alussa Kuopiossa, ja ennen sitä maistiaisia saatiin Iisalmessa ja Varkaudessa. Tampere-talossa paketti on tarjolla 12.–15. marraskuuta ja Helsingin Musiikkitalossa kahteen viikonloppuun sijoitettuna 5.–12. joulukuuta.

Vaikka Beethovenin jousikvartetot ovat ydinohjelmistoa, niitä ei Suomessa usein kuule. Viimeisin kokonaisesitys oli Uusi Helsinki -kvartetin sarja vuonna 2012. Urakkaan ei tuosta vain lähdetä, sillä teosten laaja tyylillinen asteikko ja tekniset ja tulkinnalliset ulottuvuudet vaativat täydellistä yhteispeliä.

Kamus-kvartetille sitä on 18 toimintavuoden aikana ehtinyt kehittyä. He puhuvatkin kuin yhdestä suusta, toinen toisensa ajatuksia jatkaen. Harjoituksissa erilaisilla mielipiteilläkin on paikkansa, ja parhaiten perusteltu ja kokeillen toimivimmaksi todettu näkemys voittaa.

Alussa ihanteenamme oli aika homogeeninen sointi, ja teimme kovasti töitä sen eteen, mutta viime aikoina yksilöllinen vapaus on saanut sijaa soitossa enemmän”, ykkösviulisti Terhi Paldanius kertoo. ”Nykyisin pyrimme minusta olemaan kurinalaisesti vapaita: on soitettava yhteen, mutta kukin pitää persoonansa”, sellisti Petja Kainulainen täsmentää.

Toistemme soiton aistimusten ja vaistomaisen reagoinnin tasolla on menty aika pitkälle. Kaikista asioista ei tarvitse edes puhua”, kakkosviulisti Jukka Untamala tiivistää yhteisten vuosien satoa. ”Toistemme tuntemisen ansiosta vähemmässä ajassa saa aikaan enemmän. Se on tarpeen, kun enää ei ole mahdollisuutta 12 tunnin harjoituksiin”, alttoviulisti Jussi Tuhkanen iloitsee.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

© Heikki Tuuli