Wessmanin väkevä voimannäyte

Wessmanin esikoisalbumin eri suuntiin pyörteilevä musiikki ammentaa pääosin 1970-luvun rockista, popista ja funkista. © Jari Latomaa

Jaan Wessman on soittanut instrumentaalitangoa presidentinlinnassa, räppiä ja rockia jättimäisillä festarilavoilla ja suuren sankarinsa rinnalla tämän modernia orkesterimusiikkia Huvilateltassa. Nyt monitaitajalta ilmestyy ensimmäinen oma levy.

 

Juuri julkaistu None for the Money, Two for the Show on albumi, jollaisia tulee vastaan liian harvoin. Kansia myöten hiottu kokonaisuus soi ensimmäisestä nuotista viimeiseen ääneen rönsyilevän monipuolisena, mutta täysin hallittuna ja koherenttina. Erityisen poikkeuksellisen linjakkaasta tuotoksesta tekee valmistusmetodi.

Vuonna 1974 syntynyt tamperelainen Jaan Wessman ei ole ainoastaan säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut kaikkea debyytillään kuultavaa. Hän myös vastaa itse lähes kaikesta sillä kuultavasta.

”Paria biisiä tehdessä äänittäjä ja ystäväni Jari Latomaa lauloi kanssani choruksiin muutamia stemmoja”, tunnustaa multi-instrumentalisti naurahtaen. ”Mutta kyse oli ajan säästämisestä. Juttu olisi taittunut itseltäkin.”

Kotikaupunkinsa musiikkiskenessä yli 25 vuotta vaikuttanut Wessman kypsytteli esikoislevyään muiden töiden ohessa. Joskus studioaikaa tuli vaihtokauppana soittosuoritteesta, osa raidoista nauhoitettiin kotona. Materiaali odotteli valmiina pitkään, kunnes kuluvan vuoden alussa löytyi sopiva levy-yhtiö, ja nyt kiekko on laskettu ihmisten ilmoille. Äänitysten osalta prosessi alkoi tuottaja Antti Suomalaisen pajalla vuosituhannen taitteessa.

”Soitimme samassa bändissä, kun Antti lyöttäytyi yhteen Palefacen kanssa. Niin päädyin soittamaan Karrin ekalle levylle (The Pale Ontologist, 2001) paljon kaikkea. Antin studiolla tuli vietettyä aikaa ja toisinaan panimme talteen minunkin juttujani. Karrin yhtyeessä oli esimerkiksi vanha ystäväni, kosketinässä Okke Komulainen. Kiersimme pari vuotta ahkerasti.”

Hartaasti hauduteltu None for the Money, Two for the Show on iäkkäimmiltä osiltaan vanhempaa perua. Wessman luonnosteli joitakin levylle päätyneistä biiseistä jo kymmenisen vuotta aiemmin studiolla, jota pyörittivät musiikin moniottelijat Pepe Lempinen ja Pablo Harju.

”Tutustuin Pepeen, kun osuimme Tampereen Teatterin Kesäyön unen tekijäporukkaan Frenckellillä 1990. Osin sitä kautta päädyin improvisaatiokuvioihin Kusti Vuorisen, Janne Tuomen ja nyttemmin jo edesmenneen Jani Salon kanssa. Minut alettiin tuntea noihin aikoihin enimmäkseen basistina, ja ajanjakson hyviin muistoihin kuuluvat Antti Kotikosken ja Richie Hallebeekin jazzrockbändin rundit.”

Muuan vuonna 2010 valmistuneen None for the Money, Two for the Show ’n julkaisua viivästyttänyt tapahtuma osui kohdalle 2013, kun laulaja Jonne Aaron kutsui Jannen esikoislevynsä Onnen vuodet tekijätiimiin.

”Se oli mukava uusi haaste, ja pysyin porukassa seuraavankin albumin (Risteyksessä, 2014) ajan. Soitimme vajaan neljän vuoden mittaan älyttömästi keikkoja. Kokemus toi lavaesiintymiseeni valtavasti itsevarmuutta, joka toivottavasti välittyy myös tulevan soolobändini keikoilla.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Petri Silas