Vuosien työ pöytälaatikossa

© RODEO

 

Suomalainen musiikinhistoria tuntee Flash Flashin lisäksi monia muitakin tapauksia niin läheltä kuin kaukaa, joissa sävelletty teos on saanut odottaa esitystään pitkiäkin aikoja. Yksi tunnetuimpia lienee Aarre Merikannon Juha-ooppera. Joskus pöytälaatikko voi myös toimia säveltäjän työkaluna, jossa hitaasti kehitellään ja jonne vaivihkaa haudataan kypsyttelyä vaativat ajatukset. Kirjoittavatko säveltäjät tarkoituksella pöytälaatikkoon? Minkälaisia teoksia pöytälaatikoihin jää ja mistä syystä?

 

Suurin osa julkisiksi esityksiksi päätyneistä sävelteoksista syntyy sävellystilausten kautta, ja teosten tilaaminen on suomalaista taidemusiikkia vahvasti määrittävä piirre. Nuoret säveltäjät saavat ensimmäisiä tilauksiaan todennäköisesti kauan ennen ensimmäisiä taiteilija-apurahojaan. Yleensä esittäjä, yhtye tai instituutio ottaa yhteyttä säveltäjään, ja projektille haetaan rahoitusta, ellei sitä jo ole. Tässä vaiheessa jo sovitaan teoksen kestosta ja kokoonpanosta, yleensä myös kantaesitystilaisuus ja -paikka ovat jo tiedossa.

Tilaus onkin se kaikista tavallisin uuden teoksen syntymisen ”syy”, niitä tehdään paljon ja niillä on suhteellisen hyvä rahoituspohja. Yleisemmin taidekentässä tällainen asiakaspalvelua muistuttava malli on kuitenkin harvinainen, esimerkiksi teatteri- tai kuvataidealalla vastaavaa kulttuuria ei ole ollenkaan samassa mittakaavassa. Käytännöllä on varmasti sekä hyvät että huonot puolensa.

Maisteriopintojaan Sibelius-Akatemiassa viimeistelevä säveltäjä Aino Tenkanen kuvailee sävellystilauksia yhteistyöprojekteiksi muusikon kanssa. Keskusteluyhteys ja työpajatyöskentely ovat keskeisiä projektin onnistumisen kannalta, ja tällöin saattaa intuitiivisestikin räätälöidä teoksen juuri kyseiselle muusikolle sopivaksi. Joskus tilaus saattaa olla niin vaativa, aikaa vievä ja tarkasti rajattu, että projektin taiteellinen mielekkyys joutuu jo kyseenalaiseksi. Tiedossa oleva valmistumispäivämäärä ja esittäjien tiedossa oleminen tuovat kuitenkin työskentelyä helpottavaa konkretiaa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Matilda Seppälä