Virolaisen flyygelin uusi kukoistus

Tallinnan Kalamajan kaupunginosassa – kivenheiton päässä Suomen-laivojen laiturista – valmistetaan tänään maailmanluokan flyygeleitä. Rondo kävi selvittämässä millä eväillä takavuosien huonomaineinen Estonia on onnistunut kirimään maailman arvostetuimpien flyygelimerkkien joukkoon.

 

Estonia Klaverivabrikin lähtökohdat ovat virolaisen Ernst Hiisin 1890-luvulla valmistamissa flyygeleissä. Hiisin tuolloin perustama pianotehdas tietysti ”kansallistettiin” toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton miehityksen jälkitoimina. Ensimmäiset Estonia-nimiset pianot tehtaassa valmistettiin 1950-luvun alussa, ja yritys toimi kommunistihallinnon komennossa seuraavien neljän vuosikymmenen ajan.

Viron itsenäistyessä 1990-luvun alussa Estonia Klaverivabrik palautettiin osakeyhtiöksi, omistajinaan yrityksen johtoa ja työntekijöitä. Ratkaisevaan rooliin uudessa kukoistuksessa nousi virolaisen musiikkielämän merkkihenkilöihin lukeutuvan, hiljattain edesmenneen Venno Laulin perhe.

Kuoronjohtajana tunnetun Venno Laulin parikymppinen poika Indrek opiskeli pianonsoittoa New Yorkin Juilliard-musiikkikoulussa ja alkoi opintojen ohessa markkinoida kotimaansa instrumenttia, jota valmistavan yhtiön osakkeita sattui itsekin omistamaan. Virosta – joka vielä hieman aiemmin oli ollut neuvosto-Eesti – ei tiedetty USA:ssa juuri mitään, joten Indrek ei kohdannut sikäläisillä markkinoilla ennakkoasenteita.

Tehdas aloitti kipuamisen maailmanmerkkien joukkoon, ja kun vuosikymmenen jälkipuoliskon aikana Indrek Laulista tuli Estonian pääomistaja, alkoi merkin määrätietoinen kehittäminen, jonka sinetöi 2000-luvulla voimistunut tuotekehityksen aika. Alkuvaiheessa Estonia oli amerikkalaisilla ranking-listoilla jossain sijan 80 paikkeilla, tänään flyygeli keikkuu kärkikymmenikössä.

Nykyiset Estonia-flyygelit ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta korkeasta laadustaan ja rikkaasta, soinnikkaasta äänestään.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Tommi Saarela