Vaskinen trapetsi

Kuukauden legenda Dennis Brain

Dennis Brain nosti käyrätorven asemaa soolosoittimena.

 

Pasuunalla, trumpetilla ja tuuballa on raamatullinen tausta, mutta ei silti tunnu vaikealta nimetä käyrätorvi vaskisoittimista jaloimmaksi. Sen alkuperä paljastuu soittimen vieraskielisistä nimistä (horn, cor), ontoista sarvista, joita muinaisina aikoina käytettiin merkinantovälineinä metsästyksessä.

Metsästyksen viestintätarpeet veivät eteenpäin myös soittimen kehitystä. Monimutkaisiin operaatioihin tarvittiin pitempää putkea, jota voitiin kestävimmin valmistaa metallista. 1600-luvun lopulla taitavimmat metsästystorvien valmistajat tulivat Ranskasta, josta juontui soittimen aiempi englanninkielinen nimitys ’French horn’.

Äänialan kasvaessa soittimen putki piteni, ja se oli mielekästä kiertää ympyrälle, jolloin sitä oli helppo soittaa ratsailla. Metsästys kaikui myös käyrätorven roolissa taidemusiikissa: Haydnin Vuodenaikojen, Weberin Taika-ampujan tai Straussin Alppisinfonian jahtikohtausten ohella entisaikain kuulijat tunnistivat yhteyden fanfaariaiheista ja laukkaavista à la chasse -rytmeistä. Saman tyyppisiä signaaleja päätyi Mozartin ja Schubertin teoksiin myös postinkuljetuksesta.

Käyrätorvia kuului jo barokkiorkesteriin, mutta läpimurtonsa instrumentti teki wieniläisklassisella kaudella, jolloin orkesteriin vakiintui kaksi käyrätorvea. Nikolaus Harnoncourt kertoi Puhuvassa musiikissaan, kuinka tehtävää hoitivat usein kiertävät erikoismiehet, jotka osallistuivat samalla aristokraattisiin metsästystapahtumiin. Pyhän Hubertuksen messu pitää käyrätorven ja metsästyksen liittoa edelleen elävänä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Antti Häyrynen