Vapaus tehdä mitä vain

 

 

© Tommi Kolunen

Jukka Iisakkila on tunnettu kapellimestarina, mutta kitarasta tuli hänelle vapauden symboli. Tärkeä oivallus oli, että asiat eivät sulje toisiaan pois. Uudella levyllä hän esittäytyy särmikkään modernin progen tekijänä.

 

Pianolla neljän vanhana aloittanut kitaristi, kapellimestari ja säveltäjä Jukka Iisakkila varttui musiikin keskellä Valkeakoskella.

”Sukulaisiani soitti sekä Pirkanmaan pelimanneissa että Sahalahden pelimanneissa, ja aika pienenä minutkin otettiin mukaan”, nyt 45-vuotias mies kertoo. ”Hämäläinen kansanmusa on ankeampaa kuin laajemmin tunnetut Pohjanmaan jutut, mutta viihdyin hyvin.”

Klassinen ja kansanmusiikki vaativat vastapainoa, ja silloin Jukka kiikutti levylautaselle jonkun isän kolmesta erityisen kiinnostavasta älppäristä.

”Meillä oli Steve Vain Flex-Able, Genesiksen The Lamb Lies Down on Broadway ja Frank Zappan Lumpy Gravy. Niissä oli outoa taikaa.”

Uurastus pianon parissa jatkui, kunnes tapahtui merkittävä käänne. Eikä aikaakaan, kun Iisakkila jo oli pienin, mutta määrätietoisin askelin matkalla kapellimestariksi.

”Olin tottunut käymään opistolla yksin pianotunneilla ja aloin sosiaalisena ihmisenä kiinnostua siitä, miten yhteen luokkaan meni aina paljon väkeä. Orkesteriharjoituksiahan siellä pidettiin. Kun opettajani vielä suositteli samoihin aikoihin sivuaineeksi lyömäsoittimia, olin pian mukana. Siellä pääsin seuraamaan lähietäisyydeltä Antti Rislakkia, joka oli jo silloin huikea taiteilija.”

Jonkun ajan kuluttua piano ja lyömäsoittimet saivat jatkokseen kitaran, pitkälti juuri ”kotona puhki kuunneltujen Vain ja Zappan levyjen” ansiosta. Ruokahalu kasvoi.

”Viulua en halunnut, koska tuntui, että kaikki sedät ja tädit soittavat sitä. Kitara kiinnosti ja oli luonteva valinta. Yhdentoista vanhana olin lopulta tienannut Pälkäneen Niitty-Seppälän mansikkamailta sen verran säästöjä, että ostin komean mustan Kramerin. Siitä starttasi oma tekeminen. Klassisen opinnot etenivät omaa tahtiaan, ja kitarasta tuli vapautumisen symboli.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Petri Silas