Vanhan Bösendorferin sointi puhuttelee

 

Emil Holmström ja Bösendorfer-piano vuodelta 1882. © Maarit Kytöharju

Pianisti Emil Holmströmin Bösendorfer-piano löytyi muutama vuosi sitten soittokelvottomana unkarilaisen kartanon kellarista. Nyt soitin on Helsinki – Bösendorfer – 1880 -konserttisarjan sydän. Vanha instrumentti tuo viestin 1800-luvun Euroopasta, jossa moninaiset sointi- ja soitinihanteet kukoistivat. Läpikuultava klangi puhuttelee yhä.


Emil Holmströmin Bösendorfer löytyi ränsistyneen kartanorakennuksen kellarista pohjoisunkarilaisesta Domoszlón kylästä kolmisen vuotta sitten. ”Tiedän tämän pianon vaiheista jotain, mutta en tarpeeksi”, Holmström kertoo.

Ensimmäinen maininta soittimesta on Wienistä vuodelta 1882, kun se kirjattiin myydyksi Bösendorferin verstaalta. Sen jälkeen pianon tarinassa on mm. kahden maailmansodan suuruinen aukko. Laatuinstrumentista on kuitenkin pidetty selvästi hyvää huolta, mistä kertoo muun muassa lyhyt unkarinkielinen lyijykynämerkintä pianon kynttiläalustan alapinnalla. Siinä raportoidaan suoritetun pieniä huoltotoimenpiteitä vuonna 1925.

Merkittävästi mittavampia toimia tarvittiin lähes sata vuotta myöhemmin, kun helsinkiläisen Pianonikkarit-firman ammattilaiset Elisa Visapään johdolla antoivat soittimelle uuden elämän. Onnistuneen kunnostuksen aloittama suotuisa käänne sai pisteen i:n päälle, kun Bösendorferille löytyi koti Helsingin Kruununhaasta, vuonna 1886 rakennetun talon Angelicum-salista, jonka dominikaaniveljeskunta on antanut entisöidä alkuperäiseen eleganssiinsa.

Uusrenessanssia edustava interiööri inspiroi Holmströmiä kokoamaan soittimensa ympärille konserttisarjan ”Helsinki – Bösendorfer – 1880”, jossa esitetään 1800-luvun keskeistä kamarimusiikkia historiallisessa ympäristössä. Viikko ennen ensimmäistä konserttia Holmström on tullut Angelicum-saliin harjoittelemaan avajaiskonsertin ohjelmistoa, Schubertin virtuoosisia kamarimusiikkikappaleita.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Pia Antikainen

 

Angelicum-sali Helsingin Kruununhaassa on palautettu vanhaan eleganssiinsa, ja se tarjoaa puitteet myös Bösendorfer 1880 -konserttisarjalle. © Maarit Kytöharju

 


 

KIIHKEÄN TUOTEKEHITTELYN VUOSISATA

Piano oli lähes koko 1800-luvun ajan kiihkeän tuotekehittelyn kohteena. Pianonrakentajat kilpailivat soittimiensa ominaisuuksilla ja kiirehtivät patentoimaan uudet tekniset innovaationsa markkina-asemansa vahvistamiseksi. Tuotekehittely tuotti äärimmillään joukon lyhytikäisiä kuriositeetteja, esimeriksi pedaaleja, joita käyttämällä pianosta irtosi vaikkapa harppua tai fagottia muistuttava sointi. Eri valmistajilla oli oma sointi-ihanteensa, mutta myös jokainen instrumentti oli yksilö.

”Tunnistan kunkin erilaisen soittimen erityispiirteet vaikeuksitta ja pyrin soittotavallani tuomaan esiin kunkin parhaat puolet. Tunnethan vanhan sanontani: hyvän ratsastajan on osattava ratsastaa millä hevosella tahansa”, totesi 1800-luvun alkupuoliskolla laajoilla konserttikiertueillaan lukuisia eri soittimia kohdannut pianovirtuoosi Ignaz Moscheles päiväkirjassaan.

1800-luvun loppupuolella yleinen suuntaus pianonrakentamisessa kulki kohti raskaampaa kosketusta ja syvempää koskettimen alaspäistä liikettä. Sellaiset teknisesti vaativat säveltaitteet, jotka olivat olleet työn ja tuskan takana soittaa jo 1800-luvun ensimmäisen puoliskon instrumenteilla, muuttuivat lähes mahdottomiksi vuosisadan loppupuolen raskaammilla soittimilla. Ei ollutkaan tavatonta, että pianistit ottivat nuottikuvan soivassa toteutuksessa vapauksia, jotka auttoivat esittelemään sekä kulloinkin käytössä olevan instrumentin että sen soittajan mahdollisimman edullisessa valossa. Vaikutusvaltaiset pianistit myös tilasivat rakentajilta itselleen kustomoituja soittimia.

Lontoo, Wien ja Pariisi olivat pianonrakennuksen tärkeimmät keskukset, mutta esimeriksi sellaisissakin maissa kuin Irlanti, Unkari, Portugali, Puola ja Sveitsi, oli lukuisia pianonrakentajia. Vuoden 1867 Pariisin maailmannäyttelyssä oli ranskalaisten lähteiden mukaan 158 pianojen näytteilleasettajaa ja näytteillä 338 soitinta. Samaisessa näyttelyssä amerikkalainen Steinway & Sons saavutti historiallisen, ylivertaisen – ja tietyssä katsannossa kohtalokkaan – menestyksen.

Steinwayn Pariisissa näytteille asettama valurautarunkoinen konserttiflyygeli asetti sapluunan modernille pianolle. Aiemmin pianot rakennettiin sekä kooltaan että äänenvoimakkuudeltaan kohtuullisiksi ja pianisteilla oli valittavanaan hämmästyttävän laaja kirjo kosketukseltaan ja äänenlaadultaan erilaisia soittimia. Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen tilanne alkoi muuttua vähä vähältä. Steinway-soitinten voittoisa marssi kohti nykyistä, ylivoimaista asemaa maailman konserttilavoilla oli alkanut.

Pia Antikainen

 


Helsinki – Bösendorfer – 1880 -konserttisarja Villa Angelicum -salissa, Ritarikatu 3 A, 2. krs.
 Liput ovelta tai Klassisen Hietsun verkkokaupasta: https://holvi.com/shop/klassinenhietsu/
Facebook: helsinki – bösendorfer – 1880 ja facebook.com/emilholmstrompianist/