Vakauden ja vapauden tasapaino

 

– Suomen taidemusiikin rahoitus uudistaa jatkuvuuttaan

 

© Shutterstock

 

Musiikin ammattilaiset puhuvat keskenään rahasta, amatöörit musiikista. Että Suomessa olisi jatkossakin musiikkia puheenaiheeksi, kutsuimme viisi musiikkirahoituksen tuntijaa pyöreään pöytään puhumaan siitä, miten taidemusiikin rahoitus pysyy kestävällä pohjalla.

Paikalla ovat kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee, Suomen sinfoniaorkesterit ry:n toiminnanjohtaja Helena Värri, Taiteen edistämiskeskuksen taiteen tukemisen päällikkö Hanna Susitaival, Koneen Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen ja muusikko Jaakko Kuusisto. Vaikka tittelit ovat byrokraattisia, puhe on selvää ja koskee meitä kaikkia.

 

Taidemusiikin rahoituksessa isoin kehittämistarve löytyy vapaalta kentältä, isojen järjestelmien ulkopuolelta”, summaa Jaakko Kuusisto keskustelun lähtökohdaksi. Arviolla on painoa kahdesta syystä. Ensinnäkin Kuusisto on toiminut muusikkona niin suurella auktoriteetilla niin moninaisesti, että joutui pohtimaan isojen järjestelmien uudistamista VOS-työryhmän vetäjänä. Toisekseen lause paljastaa viimeisen raja-aidan Suomen musiikissa – jaon vapaaseen kenttään ja virallisiin, jatkuvasti tuettuihin toimijoihin.

Puhetta musiikin rahoituksesta ovat syksyllä hallinneet rahapelituottojen siirto valtion budjettivaltaan ja yksityisen kopioinnin hyvityksen poisto, mutta ammattilaisten puhe kiertyy kuin painovoiman vetämänä valtionosuus- eli VOS-järjestelmän ja vapaan kentän rajapintaan. Eikä suotta: Kuntien ylläpitämät orkesterit, joita valtio tukee, ovat Suomen näkyvintä ja pysyvintä taidemusiikkia. Ja vaikkei ymmärtäisi VOS-järjestelmästä mitään, sen vastapuoleksi hahmottuu muusikoiden ja ryhmien ketterämpi toiminta, jota Taiteen keskustoimikunta, kunnat sekä säätiöt ja rahastot tukevat sattumanvaraisemmin.

1990-luvulla valtionosuusjärjestelmä rakennettiin orkestereille ja teattereille, ja taiteenlajien moninaistumisen myötä sitä on kivuliaasti uudistettu. Ensi vuonna päivittyvä laki madaltanee aitaa laitostaiteen ja vapaan kentän välillä: Valtio alkaa tukea pienempien toimijoiden lyhyempiä jaksoja, mutta toisaalta ryhtyy arvioimaan suurten toimijoiden laatua säännöllisemmin. Lähtökohta säilyy ennallaan: Jos kunta järjestää laadukasta taidetta, valtio tukee sitä yli kolmasosalla. VOS-järjestelmä tulee säilymään kannustimena, joka kantaa yli vaalikausien, arvioi Kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee:

“Kunnan päättäjien on helppo hahmottaa, että kun valtiolta saa pysyvää VOS-rahoitusta, kannattaa laittaa kunnan euroja mukaan. Siksi orkesterivetoinen VOS-toiminta vie valtaosan isojen kaupunkien musiikkirahoista. Mutta orkesterin ylläpito ei perustu lakiin vaan omaan tahtotilaan.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi