Taide kuin instrumentti – kuvataiteilija Jani Ruscican taidekäsitys ammentaa musiikista

 

Jani Ruscica (s. 1978)

  • Suomalais-italialainen kuvataiteilija
  • Asuu ja työskentelee Helsingissä
  • Monialainen taiteilija, jonka medioita ovat muun muassa puupiirros, ääni, video, performanssi, valokuva ja veisto.
  • Palkittiin joulukuussa 2018 Suomen taideyhdistyksen William Thuring -pääpalkinnolla.
  • Lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä näyttelyitä muun muassa Pariisissa, Lontoossa, Milanossa, Rotterdamissa ja Helsingissä.
  • Teoksia useissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa, kuten Nykytaiteenmuseo Kiasmassa ja Pariisin Pompidoussa.

 

Vuonna 2016 nykytaiteenmuseo Kiasmassa nähtiin Jani Ruscican (s. 1978) teoskokonaisuus Conversation in Pieces. Kuusiosaisen esinekollaasin katseenvangitsijana oli suuri toteemipaalu. Yli kolmemetrinen puinen rakennelma kuvasi karikatyyrimaisesti neljää intiaanihahmoa, jotka istuvat toistensa harteilla. Toteemipaalu ei ollut kuitenkaan vain pelkkä esine. Ruscica oli rakentanut sen suureksi puhallinsoittimeksi. Hahmojen suut olivat äänireikiä, joita sulkemalla ja avaamalla soittaja saattoi kontrolloida puhaltimen sointia.

Conversation in Pieces -teoskokonaisuus perustuu 1930-luvun Chevrolet-mainoksen kuvaan. Teos oli esillä Kiasmassa vuonna 2016. © PIRJE MYKKÄNEN / KANSALLISGALLERIA

Toteemipaaluteos on hyvä esimerkki siitä, kuinka musiikki ja kuvataide kohtaavat Jani Ruscican työskentelyssä. Usein kuvataiteen yhteyteen tuodun musiikin odotetaan antavan visuaaliselle ilmaisulle ekspressiivistä lisäarvoa. Siinä missä visuaalinen ymmärretään perinteisesti staattiseksi ja jossain määrin myös käsitteelliseksi merkiksi, musiikki mielletään epäselvänä, emotionaalisena, intuitiivisena ja tiedostamatonta kuvaavana.

Näin ollen musiikin odotetaan ilmaisevan kuvataiteen kontekstissa usein tunteikasta, esoteerista, jumalallista, henkistä, filosofista ja psykologista. Ruscican taiteen kohdalla on kuitenkin toisin. Siinä musiikki tuo visuaalisen taiteen yhteyteen käsitteellistä ulottuvuutta.

Toteemipaaluteoksen kohdalla instrumentin soittotapa muodostaa keskeisen lukutavan; soitinta soitetaan peittämällä hahmojen suut ja tukahduttamalla näin symbolisesti alkuperäiskansan oma ääni. Näin teoksen soittaminen muodostuu sen kriittiseksi ulottuvuudeksi, joka kyseenalaistaa rasistisen esitystavan sekä herättää kysymyksiä kolonialismin historiasta ja alkuperäiskansojen riistosta.

 

Soittimet osana taidetta

Jani Ruscica on monialainen kuvataiteilija, jonka lajeihin kuuluvat muun muassa puupiirros, ääni, video, performanssi, valokuva ja veisto. Hänelle taideteos ei ole koskaan vain itsenäinen objekti. Sen sijaan sillä on aina jokin tehtävä ja välinearvo.

”Taiteen tekeminen lähtee minulla aina vuoropuhelusta ihmisen ja esineen välillä. Minun on vaikea tehdä taide-esinettä, joka olisi autonominen. Tarvitsen vuorovaikutuksen. Teos on aina funktionaalinen ja sillä on jokin käyttötarkoitus muunakin kuin taide-esineenä. Esimerkiksi perinteisemmissä galleriatöissäni puupiirrokset ovat myös käyttöesineitä, painolaattoja ja kirjaimia, joilla voi painaa tekstiä”, hän kertoo.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Sini Mononen