Suomi hengittää laulua

Liisa Linko-Malmio ja itsenäisen taiteilijan vuosisata musiikissa

Sopraano Liisa Linko-Malmio lauloi Suomen Kansallisoopperassa vuosina 1944–51 ja 1955–60 lukuisia päärooleja. Kuvassa Salome © SUOMEN KANSALLISOOPPERA JA BALETTI / TAISTO TUOMI

”Liisan metodi perustuu luonnolliseen laulamiseen: hengitetään ja sen päälle lauletaan”, toukokuussa sata vuotta täyttäneen Liisa Linko-Malmion oppilas, sopraano Kirsi Tiihonen kertoo.

 

Onnellinen on se, joka saa näin syntyä suoraan musiikin syliin”, Elina Sajakorpi kirjoittaa Liisa Linko-Malmion muistelmateoksessa (2003), jossa taiteilija kuvaa elämänkaartaan omin sanoin: ”Ryömin vauvana flyygelin alla, lapsena istuin itse flyygelin ääressä ja myöhemmin seisoin flyygelin mutkassa.

Liisa Linko-Malmion äiti oli laulajatar Lahja Linko (o.s. Helen) ja isä pianisti-säveltäjä Ernst Linko. Heidän Liisa-tyttärensä syntyi Käkisalmella 28. toukokuuta 1917, puoli vuotta ennen Suomen itsenäistymistä. Satavuotispäiviään hän vietti läheistensä piirissä Helsingissä toukokuussa tänä vuonna.

Liisa Linko-Malmion lapsuuden perhe ja hänen oma elämänsä taiteilijana kytkeytyvät monin tavoin Suomen musiikkielämän sekä sen instituutioiden kehitykseen ja murrosvaiheisiin. Hänen äitinsä lauloi Suomalaisessa Oopperassa vuoteen 1939, ja isä muistetaan Sibelius-Akatemian rehtorina vuosilta 1936-59. Liisa itse opiskeli aluksi pianistiksi, mutta todellisen kutsumuksensa hän löysi laulusta.

Liisa Lingon ensimmäinen oopperaosa oli syksyltä 1939, ja ensikonserttinsa vaativan ohjelman hän lauloi 1940. Tätä seurasi pian hieno oopperaura kiinnityksin Bremenissä, Kööpenhaminassa, Kansallisoopperassa sekä vierailijana monissa ulkomaisissa oopperataloissa. Aikaa jäi myös lied- ja orkesterikonserteille – hänet tunnettiin Sibeliuksen Luonnottaren taianomaisena tulkitsijana. Ystäviin lukeutui aikakauden suuria taiteilijoita kuten kapellimestari Eugene Ormandy ja monia säveltäjiä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Matti Tuomisto